Olisipa ollut hienoa nähdä hakametsä hurmiossa huomenna. Sarjajohto ylivoimaista mestarisuosikkia vastaan, ja joukkue täynnä itseluottamusta. 2-0 johto olis hyvinkin voinut olla mahdollinen.
Vaikka itse esitys valaa myös uskoa, että voidaan laittaa kampoihin kärpille, valaa se myös yhtä paljon epäuskoa ainakin itseeni. Saatiin 3-1 eteen eikä siltikään perkele voiteta, tapetaan isoja alivoimia, joita koko kausi ollaan kirottu, eikä siltikään voiteta. Onnikin oli meille hieman myötä ja kellossa oli kaksi sekunnin sadasosaa ennen kolmatta maalia, eikä siltikään voiteta.
Tilannehuoneen linjattomuus vituttaa mutta fakta on se, että Ilveksen mittapuulla kokeneen ja parhaimmistoon kuuluvan Rautiaisen olisi pitänyt kiekko saada viivasta yli ennen tasoitusta. Tilannehuone löi viimeisen naulan tänään meidän arkkuun, mutta pelissä oli lukuisia mahdollisuuksia kääntää tämä meille. Mm. Kaksi 2v1 hyökkäystä kolmannessa erässä, ja kaikki nuo yv:t.
Olisi uskomattoman hienoa olla väärässä, ja katsoa huomenna kuinka jengi ottaa tästä pelistä posit mukaan ja viilaa muutaman rypyn sileäksi. Pahoin pelkään, että siellä on samanlaiset tuntemukset puserossa kuin itsellä, ettei vaan vittu pystytä voittamaan noita.
To be seen ja huomenna halliin, c’mon ipa, prove me wrong!