JYP:n toisen maalin jälkeen oli tilanne, jossa kolme vai peräti neljä Ilves-pelaajaa tuijotti kiekkoa yhdessä läjässä, kun Kalteva sai kiekon viivaan. Kaikki noista ilvesläisistä jättivät huomioimatta, mitä muualla tapahtuu ja Kalteva heitti poikkisyötön takatolpalle, mutta Ratinen ei saanut sisään.
Toinen tilanne, joka jäi mieleen oli Rautiaisen ratkaisu nopeassa käännössä. Hän sai kiekon omalla alueella omalle kaistalleen vasempaan laitaan, ylitti keskialueen kuskaamalla kiekon oikeaan laitaan ja tällä välin Suomi ehti varsin vaivattomasti paitsioon.
Nämä pienet tai oikeastaan helvetin isot nyanssit kertovat sen, miten sekaisin peli on ja eritysesti sen, miten itseluottamus on aivan nollissa. Alkukauden lentokelillä pelaajat pitivät kaistansa ja jos ei omaa kaistaa päästy eteenpäin, oli tuki helpolle, peliä edistävälle syötölle lähellä.
Peli muistuttaa hyvin pitkälle sitä, mitä Tappara esitti alkukaudesta; kuskailua ja omalla alueella järkyttävää ylipelaamista. Vaikea sanoa, onko jatkuvan aivopieruilun takana joku muutos pelitavassa, joka ei ota loksahtaakseen jengoilleen ja sitä kautta homma on totaalisen jumissa.