Vs: Otto Koivula
Siitä lähtien, kun Aleksander Barkov jr kertoi haluavansa joskus olevansa NHL:n paras keskushyökkääjä, meillä etenkin jääkiekkoilussa on nostettu kansakunnan kaapin päälle tällaiset nuoret pelaajat, jotka ulospäin huokuvat itseluottamusta eivätkä epäröi tuoda julki omaa kunnianhimoaan.
Sen jälkeen on alettu vaatia, että suomalaisten jääkiekkoseurojen toiminta ja valmennus pitäisi muokata sellaisiksi, että ne nimen omaan palvelisivat näiden lupausten kehittymistä NHL-pelaajiksi. Sami Kapanen on ehtinyt jo nostaa tämän KalPan tulevaksi linjaksi.
On jo nähty viitteitä siitä, että nämä nuoret pelaajat pyrkivät jopa vaikuttamaan joukkueidensa pelitapaan - että se olisi sellainen, joka parhaalla mahdollisella tavalla edesauttaisi heidän valmistautumistaan NHL:n pelitapaan. Näin kävi viime kaudella jopa nuorten maajoukkueessa.
Seuraavaksi voidaankin jo kysyä, että tehdäänkö tällaisella toiminnalla loppujen lopuksi karhunpalvelus näille nuorille lahjakkuuksille? He voivat olla pelillisesti valmiimpia pohjoisamerikkalaiseen kiekkoammattilaisen elämään, mutta ovatko he sitä ihmisinä?