Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Otto Koivula
Tämähän ei pidä enää ollenkaan paikkaansa puhuttaessa nuorista suomalaisista palloilijoista.
Nämä ovat hämmästyttävänkin nopeasti ostaneet sen ajatuksen, että omaa itseluottamusta ja -varmuutta pitää tuoda esiin aitoamerikkalaiseen tapaan. Ensimmäinen tämän tyylin edustaja taisi olla Aleksander Barkov jr, joka ilmoitti tavoitteekseen olla joskus NHL:n paras hyökkääjä. Siitä se sitten lähti, ja nykyään kaikki NHL:ään varatut nuoret toistavat samaa mantraa.
Tietenkin tämä heijastelee myös meidän ajallemme tyypillista individualismia. Joukkuepeleissäkin monet näyttävät ajattelevan joukkueen olevan olemassa sitä varten, että voit toteuttaa omia arvojasi ja tavoitteitasi. Ei niin, että sinä olisit olemassa joukkuetta varten.
Nyt on jo ilmaantunut joitakin lieveilmiöitä, kun nuoret pelaajat pyrkivät vaikuttamaan joukkueen pelitapaan. Näin kävi esimerkiksi viime kaudella nuorten MM-kisoissa. Pelaajien mielestä pelitavan pitäisi olla sellainen, että se tukee heidän polkuaan NHL-pelaajaksi.
Karri Kivi on tunnettu siitä, että hän antaa pelaajien yrittää ja myös epäonnistua. Kovasti näyttää siltä, että Kivi on päättänyt olla Koivulan suhteen erityisen pitkämielinen. Jossakin vaiheessa herää kuitenkin kysymys, alkaako sellainen suvaitsevaisuus kääntyä jo pelaajaa itseään vastaan.
Koivulan vertaaminen Sandelliin on täysin yhteismitatonta. Sandell on pahasti keskenkuntoinen ja on pelannut jokseenkin vaatimattomasti, mutta hän pelaa koko ajan joukkueelle parhaan kykynsä mukaan.
Koivulan tapauksessa on helppoa nähdä iso kuva. Koivulan alkukausi oli todella vaatimaton. Välillä tapahtui jonkinlainen piristyminen, jolloin monet jo ehtivät toivoa, että Koivula on löytämässä viime kevään tasonsa. Sittemmin Koivula on kuitenkin hiipunut jälleen alkukauden tasolleen.
Tällaisessa tilanteessa pelaajan kuin pelaajan pitäisi palata perusasioihin ja tehdä ne mahdollisimman hyvin. Koivulakin voisi käyttää pelisilmäänsä ja käsiään laittamalla kiekkoa liikkeelle ketjukavereilleen. Tai toimia syöttölautana, kun kentälle luodaan kolmiota (luoko Ilves niitä?) Kun pienissä asioissa tulisi onnistumisia, niitä saattaisi tulla isommissakin. Nyt Koivula hakkaa päätään seinään ja tuskastuu niin itseensä kuin pelikavereihinkin.
Prophet sanoi:
Tämähän ei pidä enää ollenkaan paikkaansa puhuttaessa nuorista suomalaisista palloilijoista.
Nämä ovat hämmästyttävänkin nopeasti ostaneet sen ajatuksen, että omaa itseluottamusta ja -varmuutta pitää tuoda esiin aitoamerikkalaiseen tapaan. Ensimmäinen tämän tyylin edustaja taisi olla Aleksander Barkov jr, joka ilmoitti tavoitteekseen olla joskus NHL:n paras hyökkääjä. Siitä se sitten lähti, ja nykyään kaikki NHL:ään varatut nuoret toistavat samaa mantraa.
Tietenkin tämä heijastelee myös meidän ajallemme tyypillista individualismia. Joukkuepeleissäkin monet näyttävät ajattelevan joukkueen olevan olemassa sitä varten, että voit toteuttaa omia arvojasi ja tavoitteitasi. Ei niin, että sinä olisit olemassa joukkuetta varten.
Nyt on jo ilmaantunut joitakin lieveilmiöitä, kun nuoret pelaajat pyrkivät vaikuttamaan joukkueen pelitapaan. Näin kävi esimerkiksi viime kaudella nuorten MM-kisoissa. Pelaajien mielestä pelitavan pitäisi olla sellainen, että se tukee heidän polkuaan NHL-pelaajaksi.
Karri Kivi on tunnettu siitä, että hän antaa pelaajien yrittää ja myös epäonnistua. Kovasti näyttää siltä, että Kivi on päättänyt olla Koivulan suhteen erityisen pitkämielinen. Jossakin vaiheessa herää kuitenkin kysymys, alkaako sellainen suvaitsevaisuus kääntyä jo pelaajaa itseään vastaan.
Koivulan vertaaminen Sandelliin on täysin yhteismitatonta. Sandell on pahasti keskenkuntoinen ja on pelannut jokseenkin vaatimattomasti, mutta hän pelaa koko ajan joukkueelle parhaan kykynsä mukaan.
Prophet sanoi:
Koivulan tapauksessa on helppoa nähdä iso kuva. Koivulan alkukausi oli todella vaatimaton. Välillä tapahtui jonkinlainen piristyminen, jolloin monet jo ehtivät toivoa, että Koivula on löytämässä viime kevään tasonsa. Sittemmin Koivula on kuitenkin hiipunut jälleen alkukauden tasolleen.
Tällaisessa tilanteessa pelaajan kuin pelaajan pitäisi palata perusasioihin ja tehdä ne mahdollisimman hyvin. Koivulakin voisi käyttää pelisilmäänsä ja käsiään laittamalla kiekkoa liikkeelle ketjukavereilleen. Tai toimia syöttölautana, kun kentälle luodaan kolmiota (luoko Ilves niitä?) Kun pienissä asioissa tulisi onnistumisia, niitä saattaisi tulla isommissakin. Nyt Koivula hakkaa päätään seinään ja tuskastuu niin itseensä kuin pelikavereihinkin.
