Mobutu Sese Seko
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 750
Mieholla oli kahden viime kevään aikana kyky olla jäällä tärkeiden hetkien aikaan. Yksi harvoja hyviä muistoja tyhjille katsomoille pelatuista otteluista on se, kuinka Panu Mieho nousi KooKoota vastaan esiin keväällä 2021. Mieho oli ollut 6 viikkoa sivussa loukkaantumisen (yllätyitkö? ) takia, mutta teki paluun juuri tuohon ottelupariin. Ilveksen 4-1 johto suli kuin paska auringossa 4-4 tilanteeseen, mutta Panumies oli tekemässä vahvoja esitöitä Ilveksen viidenteen ja kuudenteen maalin. Otti myös isoja blokkeja tuossa pelissä. Siinä välittyi sitä kuuluisaa logolle pelaamista. Tiukassa tilanteessa vieläpä.
Kuuluisassa seiskapelissä Kärppiä vastaan se oli Panu Miehon ohjaus Eemeli Suomen syöttöön, mikä lirui molarin kamppeista maaliviivalle, josta Henkka Haapala tuikkasi elintärkeän tasoitusmaalin toisen erän loppuun. Kyseisessä pelissähän Mieho loukkasi jalkaansa heti pelin alkuun, oli jonkin aikaa sivussa tärskyn jälkeen, mutta palasi peliin. Saattoi olla melko tärkeä paluu ajatellen mitalittoman putken katkaisemista. Mieleen muistuu myös miehen silminnähden vilpitön ilo ja riemu, että pääsi olemaan tuossa viime kevään tarinassa mukana. Videomatskuahan pronssipelin tunnelmista löytyy mm. Ilveksen viralliselta Youtube-kanavalta. Hyppää jos sä Ilves oot...
Vielä vuosi sitten kirjoittelin tällä tavalla:
Useista poissaoloistaan huolimatta Mieho sai tällä kaudella 200 peliä täyteen Ilveksen paidassa. 2000-luvun runkosarjapeleissä lukemalla 204 ylletään jaetulle sijalle 30 Marko Luomalan kanssa.
Kolmella tehdyllä alivoimamaalilla pääsee jaetulle sijalle 11 Ilveksen historiassa. Kaikissa SM-liigan alaisissa peleissä noin 319 minuuttia kertyi pelattua alivoimaminuutteja näihin 5 kauteen. Erityisesti Iksan kanssa muodostivat parhaimmillaan todella miellyttävän av-tandemin. Siinä on mustelma jos toinenkin otettu logolle pelaamisesta.
Jos mennään ajassa parikymmentä vuotta eteenpäin ja muistellaan tuolloin Ilveksen nousua kohti kärkipäätä, lienee vaikeaa olla muistamatta Pantterin uhrautuvaa pelaamista ja ennen kaikkea niitä kauniita himonussijan viiksiä. Pantterin pensselit, Panumies ovat käsitteitä, jotka jäävät varmasti jollain tavalla elämään kannattajien keskuuteen vielä pitkäksi aikaa. Kun muistelee tätä 2000-lukua niin enemmän on valitettavasti vieläkin niitä negatiivisia ja tragikoomisia käsitteitä. Hienoa, että Panu sai olla mukana tässä nousussa. Selvästi tämä yhteisö on merkinnyt hänelle paljon.
Vielä kerran - Kiitos, Pantteri!
edit. Korjattu typoja
Kuuluisassa seiskapelissä Kärppiä vastaan se oli Panu Miehon ohjaus Eemeli Suomen syöttöön, mikä lirui molarin kamppeista maaliviivalle, josta Henkka Haapala tuikkasi elintärkeän tasoitusmaalin toisen erän loppuun. Kyseisessä pelissähän Mieho loukkasi jalkaansa heti pelin alkuun, oli jonkin aikaa sivussa tärskyn jälkeen, mutta palasi peliin. Saattoi olla melko tärkeä paluu ajatellen mitalittoman putken katkaisemista. Mieleen muistuu myös miehen silminnähden vilpitön ilo ja riemu, että pääsi olemaan tuossa viime kevään tarinassa mukana. Videomatskuahan pronssipelin tunnelmista löytyy mm. Ilveksen viralliselta Youtube-kanavalta. Hyppää jos sä Ilves oot...
Vielä vuosi sitten kirjoittelin tällä tavalla:
Runkosarjan osalta tuon viestin jälkeen nähtiin vielä yksi upea suoritus, kun Mieho tinttasi selvästi viimeisillä voimillaan tärkeän maalin Vaasassa pelissä, jossa Ilves pelasi melko rikkinäisellä kokoonpanolla. Harvoin on runkosarjapelin jälkeisessä hikihaastattelussa näkynyt niin kaikkensa antanutta pelaajaa. Vaikka tuon jälkeen tulikin muutama hyvä juttu Kärppiä vastaan, niin runkosarjan osalta tuo tavallaan määritti ajan ennen ja jälkeen. Tuon jälkeiseen 33 runkosarjaotteluun ainoastaan 2+5 ja noistakin 3 pistettä yhdessä matsissa umpisurkeaa SaiPaa vastaan. Nihkeää oli pitkälti viimeiset 12 kuukautta.Kymmeneen viimeiseen otteluun yhdeksän pistettä ja näin ollen Mieho pisti oman piste-ennätyksensä uuteen muotoon. Aikaisempi ennätys oli siis tuo viime kauden 21 pinnaa. Tällä kaudella nyt 37 ottelua tehoilla 6+16. Viidessä viikossa piste/ottelu tahti on pompsahtanut tuosta 0,48:sta -> 0,59. Viimeisen 73 pelin otannalla Mieho on ollut nyt tuollainen 0,6:n pisteen/ottelu hyökkääjä. Siihen päälle sitten ne kaikki muut lukuisat hienoudet.
Useista poissaoloistaan huolimatta Mieho sai tällä kaudella 200 peliä täyteen Ilveksen paidassa. 2000-luvun runkosarjapeleissä lukemalla 204 ylletään jaetulle sijalle 30 Marko Luomalan kanssa.
Kolmella tehdyllä alivoimamaalilla pääsee jaetulle sijalle 11 Ilveksen historiassa. Kaikissa SM-liigan alaisissa peleissä noin 319 minuuttia kertyi pelattua alivoimaminuutteja näihin 5 kauteen. Erityisesti Iksan kanssa muodostivat parhaimmillaan todella miellyttävän av-tandemin. Siinä on mustelma jos toinenkin otettu logolle pelaamisesta.
Jos mennään ajassa parikymmentä vuotta eteenpäin ja muistellaan tuolloin Ilveksen nousua kohti kärkipäätä, lienee vaikeaa olla muistamatta Pantterin uhrautuvaa pelaamista ja ennen kaikkea niitä kauniita himonussijan viiksiä. Pantterin pensselit, Panumies ovat käsitteitä, jotka jäävät varmasti jollain tavalla elämään kannattajien keskuuteen vielä pitkäksi aikaa. Kun muistelee tätä 2000-lukua niin enemmän on valitettavasti vieläkin niitä negatiivisia ja tragikoomisia käsitteitä. Hienoa, että Panu sai olla mukana tässä nousussa. Selvästi tämä yhteisö on merkinnyt hänelle paljon.
Vielä kerran - Kiitos, Pantteri!
edit. Korjattu typoja
Viimeksi muokattu: