Ansaittu voitto. Kiekonhallinta ehkä oli Tapparalla, mutta maalipaikat vähintään tasan. Kolmas erä oli kliinistä suorittamista tasakentällisin ennen sitä ohhoh/pitkä kiekko -maalia. Todella monta vaarallista paikkaa saatiin kiekon menetyksistä, niistä olisi voitu vähän tehokkaampia olla, niin ei olisi tarvinnut lopussa jännittää. Alivoimalla oltiin kyllä kusessa, en pysty ymmärtämään miten Tapparan yv ei noilla miehillä yleisesti ottaen ole 30 prosentin korvilla, kun tuossa pyörityksessä tuntuu vastaanottavan joukkueen housuissa, että maali on todennäköisempi kuin että sitä ei tule. Ja sitten tietysti viime sekunneille vielä jännäkakkahetki, jonka Langhamer hienosti hoiti.
Kaikki kunnia Malekille, mutta ei tätä peliä olisi kakkosmolarilla voitettu, niin kuin viimeksi ei voitettukaan. Pari-kolme sellaista torjuntaa josta kukaan ei olisi ihan oikeasti voinut syyttää maalivahtia jos kiekko olisi maaliin löytänyt tiensä.
Heljanko pelasi mielestäni kyllä kanssa hyvin Päkkilän maalia lukuunottamatta, Sebökin ja Nymanin maalit mahdottomia aivan kulmaan, puhumattakaan nyt Ikosen läpiajosta. Useampi paikka meillä oli naulata, mutta Heljanko torjui.