Tämäpä tämä.. ei meidän tarvitse voittaa kolmea peliä, vaan tänään yksi peli. Siitä lähtee lumipalloilmiö vyörymään.
Harmi että Virtanen vissiin taas rikki.
Ja vien tämän vielä pidemmälle. Se yhden pelin voitto lähtee yhden erän voitosta ja se yhden erän voitto lähtee yhden vaihdon voitosta ja ne vaihtojen voitot koostuu tilanteiden voitosta. Se noissa tiukoissa paikoissa on muinakin kausina tuntunut olevan yksi ongelma. Eli painetilannetta ei osata käsitellä ja mietitään asioita liian pitkälle.
Otetaan nyt esimerkiksi se ensimmäisen pelin ylivoima kymmenen minuuttia ennen loppua 3-1 johdossa. Siinä lähdettiin miettimään jo sinne kymmenen minuutin päähän. Varmistelemaan ettei ainakaan omissa soi kun olisi pitänyt lähteä miettimään tilanne kerrallaan ja pelaamaan vain hyvä ylivoima. Vaikkei maalia olisi tullut se olisi väsyttänyt takaa-ajossa olevaa joukkuetta ja vienyt heiltä aikaa tulla peliin mukaan ja lisäksi kääntänyt paineen heidän päähän.
Summanen on tosiaan maininnut siitä Anttilasta ja hänen pelaamisestaan isoissa peleissä. Niinhän se Marko pelaa. Tilanne kerrallaan. Tökkää kiekon puolustussinisen yli, että vastustaja joutuu purkamaan paitsion. Tökkää sen punaviivan yli, että se voidaan lyödä päätyyn ilman että tulee pitkä. Tökkää sen hyökkäyssinisen yli että päästään itse hyökkäysalueelle. Sutaisee sen maalia kohti jotta hyökkäys päättyy laukaukseen. Samaa on näkynyt Frimanista, joka on ollut meidän parhaita playoffeissa. Voitto on totta kai kokoajan mielessä mutta tiedostetaan, että se lähtee yksittäisten tilanteiden ja kaksinkamppailujen voittamisesta. Ei siitä tule mitään jos sä avauspelin ensimmäisellä minuutilla mietit neljännen pelin kuudettakymmenettä minuuttia.