Tiedä nyt oikein miten tämän asian ilmaisisi, koska olen kyllä sitä mieltä ettei pelaajien yksityisasiat tänne foorumille tai muuallekaan kuulu ja jos niitä haluaa joku tonkia, tilatkoon Seiskaa. Mutta koska kevään tapahtumia on uutisoitu kuitenkin lehdissä ja medioissa niin, ei tämä ihan salaisuuskaan ole, ja ennen kaikkea koko organisaation luottamuksen pettäminen on kaikkea muuta kuin pelaajan oma asia.
Elämässä voi sattua kaikkea odottamatonta ja ikävää. Ja eroaminen on kamalaa, ahdistavaa ja tuskallista kun elämän peruspilareita pitää rakentaa uudelleen lähes tyhjästä. Silti, huono tilanne kotona ei ole mikään syy pettää joukkuetovereiden ja koko organisaation luottamusta pahimmalla mahdollisella hetkellä, se on puhdas tekosyy. Edelleen väitän, että ihminen, jolla on terve suhde alkoholiin ei petä edes kovallakaan hetkellä työtovereidensa ja työnantajansa luottamusta, vaan ilmoittaa suoraan ettei hänestä nyt ole antamaan sitä parasta panostaan yhteisiin tavoitteisiin.
Vaikka jääkiekkoa ei normaaliin työelämään voi verrata, on yleensä siinä vaiheessa kun juominen alkaa haitata työntekoa menty jo todella monen rajan yli ja kyseessä on jäävuoren huippu. Jos korkki oli auki jo runkosarjan aikana, siedettiinkö sitä kuitenkin vain sen vuoksi, että Kontiola oli joukkueen paras pistemies ja tiedettiin että lopettaa muutenkin kevääseen? Entä oliko tuo ennen Pelicans-sarjaa ja ilmeisesti sen aikanakin tapahtunut kupin otto vain yksittäinen hairahdus, vai oliko taustalla jo pitkään jatkunutta urheilullisuuden ja joukkueen yhteisten arvojen laiminlyöntiä? Parikymppisellä juniorilla, joka ei ole vielä sisäistänyt urheilullisen elämäntavan vaativuutta voisi tulla kyseeseen hetken ajattelemattomuus, mutta koska kyseessä on kuitenkin liki neljäkymppinen kaveri, on paljon todennäköisempää että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto.
No, voi tuon petturuuden toki kuitata sillä, että se oli hankalan elämäntilanteen aiheuttamaa sokkia ja nyt on korkki pysynyt kiinni ja treenannut kovaa. Mutta jos nyt sitten annettaisiin sopimus, olisi se merkki siitä, että tästä(kin) selvittiin lopulta kuin koira veräjästä. Häpeä ja morkkis ovat voineet olla melkoisia, kun on sitten huomannut mitä on menty tekemään. Mutta jos kaikesta siitä huolimatta mitä on tehnyt vielä otettaisiin mukaan, se olisi vain viesti siitä, että olet koskematon. Niin Karalahti kuin Jantunenkin saivat töppäilyistään huolimatta aina uuden mahdollisuuden, joka pidemmän päälle vain kiihdytti näiden ongelmia. Niin kauan kuin tulosta tuli, nämä pääsivät pälkähästä selittelemällä ja maksamalla erilaisia sakkoja ja sanktioita, mutta todellisia seurauksia ei tullut ja alkoivat itsekin uskoa olevansa koskemattomia. Sama riski otettaisiin Kontiolan kanssa nytkin. Jos Kontiolan kanssa lähdettäisiin kauteen, olisi mielessä että selvisin vaikeasta tilanteesta kerran, miksen toistekin. Käy pelaajat tuulettumassa kauden aikana, Tapparassakin. Kyllä niitä baarireissuja tulisi kauden aikana, ja sitten taas kysytään että missä se raja menee, kuinka paljon voidaan sietää.
Jos mietitään toista jatkon kanssa pohdittua pelaajaa eli Haapalaa, joka oli ollut Tapparan kanssa häviämässä ensin kaksi kertaa finaalit ja sitten voittamassa ne. Niistä kokemuksista oli tullut oppia siihen, että mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa ei ole sijaa minkäänlaiseen sooloiluun. Kaikki tekeminen on tähdättävä joukkueen etuun ja kun osa sankareista on saapunut naama punottaen koppiin, on varmasti tiennyt että tämä joukkue ei voi mennä päätyyn asti. Kun pelataan tiukkoja pelejä, joissa vain voitto merkitsee, ei kukaan voi olla joukkuetta suurempi. Tämän vuoksi uskon että olemme joukkueena parempia ilman Kontiolaa kuin tämän kanssa.