Viime kauden jatkosopimus julkaisusta sai kuvan, ettei Kontiolan pitänyt olla tämän kauden ykköshevonen. Siinä taisi itsekin mainita, että halu on auttaa joukkuetta, eikä omat pisteet kiinnosta. Tulkitsen itse niin, että valmennuksen ja johdon kanssa on sovittu, että vastuu pienenee. Omakin ajatus oli, että Mäntykivi ja Sebok ottaa askeleita eteenpäin niin, että Konnalle jäisi 3-sentterin rooli. Se, että runkosarja meni noin nappiin oli iloinen yllätys, mutta ei tämä kevään orastava pannukakku yksin Konnan syliin valu. Nyt, ja monesti tuskan hetkillä kauden aikana on näyttänyt, että Joukkueen rakentamisessa on ikävä kyllä epäonnistuttu.
On totta, ettei Kontiola ole lähelläkään runkosarjaan tasoa, mutta eipä ole muutkaan. Kipsi on aikamoinen. Painetta on paitsi median ja kannattajien puolelta, mutta varmasti myös ikonisen leijona- ja suomikiekkon legendan viimeinen kausi luo omaa painetta joukkueen sisällä. Eikä Konna itsekkään ole urallaan näissä paikoissa loistanut. Liian kapeat hartiat koko porukalla.
Toki, vielä on 2 peliä aikaa kääntää kelkka. Satukirjassa torstaina tulee 1+1 ja seiskapelissä samanlaiset. Jos näin käy, kukaan ei muista aiempia. Kannattajana ei voi kun uskoa.