Tällä hetkellä eroa tappioputkessa rypevään - ja hiukan eri budjetilla operoivaan naapuriin - joka on taulukossa neljäntenä, on vaivaiset kuusi pistettä.
Naapurin pellavapäisellä valmentajalla on kokemusta, miten hopeamitaleita voitetaan. Ensiksi kasataan joukkue, joka on todella sitoutunut todella kovaan harjoitteluun ja pelityyliin, jossa luovuus loistaa enemmän ja vähemmän poissaolollaan (joo en seuraa porkkanapöksyjen pelejä) ja keskitytään vain otteluiden voittamiseen.
Kesä harjoitellaan todella kovaa ja se jatkuu pitkälle syksyyn asti. SM-liigakauden alku sujuukin heikosti, kun pelaajat ovat tukossa, eivätkä uudet pelaajat ole vielä täysin sisäistäneet Hopeaketun taktiikoita, mutta pikku hiljaa ruuvia löysätään ja Jukkiksen joukkueen nousu pohjamudista alkaa kohti liigan kärkeä. Seuraava piikki haetaan sitten joulun tienoilla, tappioita tulee ovista ja ikkunaista kuin huonosti rakennetussa tönössä lunta tupaan.
Mutta kas kummaa, kun tammikuun ruuhkaviikkojen aikana taas pikkuisen höllätään ja vaaleatukkaisen valmentajan robotit jaksavat vastustajia paremmin. Helmikuun lopussa alkaakin jälleen olla selvää, että Rautakorven vaatima kalliisti kasattu joukkue lähtee ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle kotietu hyppysissä. Runkosarjan loppu ja ensimmäinen pudotuspelikierroskin on tuskaa, sillä runkosarjan voitto ei ole niin tärkeä kuin kuntopohjan hakeminen pudotuspeleihin. Ja näin Jukan kaulaa pudotetaan jälleen hopea.
Mutta kyllähän hopeaketun metodeissa järkeäkin on. Toki täytyy muistaa, että mies vaatii itselleen tietynlaisen joukkueen ja se maksaa. Pääosin siellä on pelaajia parhaassa iässä eikä jäällä kikkaileville kansantaiteilijoille tilaa. Jukan joukkueen pelaajat harvoin kärsivät todella pahoista ja pitkäaikaisista loukkaantumisista, osittain edellä mainitun syyn takia.
Yksi hyvä vertailukohta Ilveksen ja naapurin joukkueen välillä on, kuinka moni tämän hetkisen Ilveksen pelaajista kelpaisi naapurin puolelle. Montaa niitä ei ole. Todennäköisesti Laaksonen, Mieho, Ruotsalainen, kapteeni Suomi, mahdollisesti Ikonen ja Parikka olisivat tälläisiä pelaajia, mutta montaa heitä ei ole.
Mutta se naapurista ja sen valmentajasta. Uskoin, että Ilveksen tämän viikon pistesaalis on 3-6 pinnaa ja tuloksena oli 5, joten tyytyväinen pitää olla, mikäli tavoitteena on top 6 sija tai edes kotietu idioottimaisiin säälipleijareihin. Vaikka sarja on vielä todella tasainen, revennee tammi-helmikuussa eroja aikas paljon. Muiden joukkueiden otteluohjelmaa en jaksa katsoa, mutta Ilvekseltäkin löytyy ryppäitä, kun pelataan viisi peliä kahdeksan päivän sisään. Nämä pelit tulevat ratkaisemaan paljon, ja sanomattakin on selvää, ettei tappioputkiin ole enää marraskuun perinteisen räpellyksen jälkeen enää varaa.
