Muutos on tosiaan ollut jopa hämmästyttävän nopeaa. 7.2.2017 se alkoi ja se oli se päivä mitä oli toivonut, rukoillut ja välillä menettänyt että se päivä vielä joskus tulisi. Jo siitä eteenpäin on ollut toivoa paremmasta, joka on jo itsessään arvokas asia, Vincentin aikana kun sitä ei ollut. Mutta nyt me ollaan siinä asemassa missä tähän aikaan vuodesta on vaan tuijottanut naapurin sijoitusta katkerana ja kateellisena. Ja nyt ollaan siinä missä naapuri tähän aikaan on ollut! On tää niin hienoa, mutta on tätä varten kyllä monta epätoivoista ja myrtynyttä yötä valvottu tai sysimustassa yössä kotiin matkustettu tappio niskassa.
Eikä siinä vielä kaikki! Tällä porukalla on keväällä mahdllisuudet vaikka mihin. Mestaruudesta ei vielä kannata puhua, se vaatii että kaikki menee nappiin ja yleensä vähän tuuriakin (vrt. HPK viime keväänä). Mutta olisi se mitalikin 19 vuoden jälkeen ihan helkkarin kova juttu.
Huomenna lähdetään taas pelaamaan naapuria vastaan tasapuolisista asetelmista. Se on tässä parasta, niin monta vuotta on kuunneltu oranssien lällättelyä että siitä haluan ottaa kaiken irti.