Me olemme odottaneet. Olemme odottaneet uskomattomasti. Tarkalleen ottaen 7624 päivää voitettua puolivälieräsarjaa, se on yli kaksikymmentä vuotta. Kuinka hyvältä edes tämän päivälaskurin resetoiminen voisi tuntua? Kaikista kirkkaimpaan puolestaan odotetut päivät menevät pitkälle viisinumeroisiin lukuihin, niin pitkälle, ettei monen meistä omatkaan päivät riitä edes lähelle. Olemme juhlineet liigakarsintasarjan voittoa Hakametsässä, lähes kuin mestaruutta. Mitä se meistä kertoo?
Usko on ollut koetuksella, totisesti. Välillä on tuntunut kiroukselta kannattaa Ilvestä. On tuntunut, että se ottaa moninkertaisesti enemmän, kuin se antaa. Mitä pahaa olemme tehneet joutuaksemme kokemaan kaiken tämän? Näitä tunteita on jatkunut yhtäjaksoisesti lähes kaksikymmentä vuotta. Pieni liekki on kuitenkin vaikeimpinakin hetkinä elänyt sisimmässämme, että jonain päivänä vielä. Jonain päivänä kaikki muuttuu. Ja se on yksi elämämme kauniimmista päivistä.
Olemme joutuneet useasti esittämään itsellemme kysymyksen: ”Miksi me kannatamme tätä seuraa?” Monesti tähän kysymykseen ei ole edes löytynyt järkiperusteista vastausta. Kun on kyse Ilveksestä, on kyse intohimosta, yhdestä hyvin harvoista sellaisista meidän elämässämme. Äärimmäisen arvokkaasta, kuin omasta lapsesta, toivoen pelkkää hyvää tapahtui mitä tapahtui. Ilvekseksi synnytään ja siihen kasvetaan, tai matkaan liitytään myöhemmin jostain erityisestä syystä. Jokainen on yhtä arvokas.
Yhden ihmiselämän mittapuulla liian kauan kestäneen rämpimisen, loputtoman epätoivon ja äärimmäisen vitutuksen tunteiden jälkeen olemme ansainneet edes pienen palasen siitä hyvää takaisin. Ilves on sitä myötä tuonut ja opettanut meille elämään nöyryyttä, uusia näkökulmia ja laajan skaalan eri tunteita. Tuntuu, ettei sitä kukaan muu, kuin Ilveksen kannattaja voi edes Suomessa ymmärtää, miltä on tuntunut ja tuntuu seistä tämän seuran takana. Esimerkiksi katsoessani sarjataulukkoa viime aikoina, jokin ääni päässäni kyseenalaistaa näyn. Onko tämä oikeasti mahdollista, vai heräänkö pian unesta?
Tiedän, että monella meistä, etenkin vähääkään varttuneemmalla polvella on yksi harras toive jäljellä: Jos yhden Ilveksen mestaruuden näkisi vielä.
Mestaruus ei välttämättä tule tällä kaudella, saatika seuraavalla tai sitä seuraavallakaan. Meillä on kuitenkin aihetta odottaa sitä seuraavien vuosien aikana. Tällaista aihetta ei ikinä aiemmin ole minun elinaikanani ollut. Meillä on oikea suunta, ollut jo hyvän aikaa.
Kiva mennä tänään peliin. Yksittäisen pelin lopputuloksella ei ole vielä niin väliä, keväällä on. Tietysti on tuhat kertaa mukavampi tunne voittaa, kuin hävitä, mutta pitkässä juoksussa me tulemme voittamaan. Ilveksen mestaruus on lähempänä, kuin se eilen oli.
”Jos yhden Ilveksen mestaruuden näkisi vielä.”