Vs: Riku Helenius
Luchs sanoi:
Jos toiveet toteutuvat, ensi vuosi olisi sitten maalivahtien osalta sama Helenius-Lehtonen. Parivaljakko, jota on parjattu laajalla rintamalla 90% yhdessä pelaamistaan tämän kauden otteluista.
Itse väitäisin, että Heleniuksen kohdalla muutamat pelit meni heikon kunnon vuoksi pieleen. Vielä enemmän Heleniukselta meni oppia lukemaa Ilveksen (ylipelaavan) viisikkopuolustuksen liikkeitä. Lehtonen ei puolestaan päässyt alkukaudesta millään siihen jumal-moodiin, mikä miekkosella oli viime keväänä ja paljon alkukauden puolustuksesta kertoo, että siinä näki ei yhden, ei kahden vaan kolmen puolustajan vajauksen. No Flood ja Piskula toivat vahvistusta tähän osa-alueeseen, mutta sitten Lehtonen loukkaantui ja joulukuun ja tammikuun vaihteessa lienee päässyt varmuudella kuntoon.
Näiden lisäksi vielä päälle se, että valmennus peluutti maalivahteja pitkään väärin otteluruuhkissa, eikä kumpikaan päässyt hakemaan itseluottamusta sellaista vastustajaa vastaan, joka olisi heidän tyylilleen sopiva. Siis Helenius maaliin ennakolta heikompia tai samaan kastiin kuuluvia joukkueita vastaan (sijoilla 7-15 olevat joukkueet), jolloin eleettömämpi torjuntatyöskentely luo puolustukselle luottamusta. Ja Lehtonen maaliin ennakolta mitalisuokkeja vastaan (sijat 1-6), jolloin mies voi saada flow'n päälle. Ja perjantai-lauantai -comboissa aina veskarin vaihto.
Nyt Helenius on saanut ainakin itseluottamuksen kuntoon ja oppinut lukemaan Ilveksen heikkoa viisikkopuolustusta, joten ykkösvahdin paikan ottaminen ei ole ainakaan itselleni ollut yllätys. En tosin olisi ollut yllättynyt, että tässä kohtaa kautta Markus Ruusu olisi tosissaan haastanut Lehtosen ilman Antin loukkaantumista. Se toki on tiedostettava, ettei Ruusu ollut missään nimessä fyysisesti, tuskin henkisestikään, valmis sellaiseen ottelukuormaan, mikä nuorukaisen hartioille lyötiin Lehtosen loukkannuttua.
Ja joku kumminkin nostaa vielä Urpolahden, niin Urpolahdesta onkin sitten turha puhua kolmikon kanssa samassa kappaleessa. Paljon kertoo, ettei Waltteria uskallettu laittaa putkien väliin edes tilanteessa, kun peli oli jo ohi ja Ruusulla oli surkea päivä. Urpolahdesta voi tulla liigaveskari, mutta se vaatinee muutamia kausia Mestiksessä ja helvetin paljon töitä monella saralla.
Tämän maalivahtiskenaarion voisi hyväksyä, jos pakistoon olisi tulossa merkittäviä (tarkoitan todella merkittäviä) uusia vahvistuksia sopimuspelaajien (Parikka-Mäntylä-Ilomäki-Vainio-(laaksonen?)) lisäksi, mutta keitä ne 3-4 puolustajaa sitten olisivat. Rajallisia pelimerkkejä höystää negatiivinen imu kestoalisuorittajaan. Toivon hartaasti että Heikkilä onnistuisi näistä hommaamaan edes kaksi kärkipakkia, silloin olisi esimerkiksi Lehtosen maalin suulle joutuessaan tilaisuus rakentaa itseluottamuksensa viime kauden tasolle.
Yllä olevista puolustajista voi huoletta vetästä viiva Mäntylän kohdalta yli. Myös Ilomäen pitää tehdä järkyttävä määrä töitä, että edes pääsee ensi kaudella pelaamaan vaihtoakaan liigassa. Oli näillä sopimuksia tai ei. Laaksonen on jo kaksikon ohi, Thompson on jo kaksikon rinnalla ja tuskin kauaa menee, kun Kukkonen ohittaa loukkaantumisen jäljiltä tämän kaksikon. Tosin kolmikon Laaksonen, Thompson ja Kukkonen kohdalla pitää muistaa, että armeija tulee tätä nuorisokolmikkoa rasittamaan.
Joka tapauksessa jälleen ensi kaudella puolustus muuttuu, se toki ei ole tämän kauden takia mikään yllätys, mutta se tarkoittaa että ensimmäiset pelit uudelle pakistolle tullee olemaan vaikeahkoa uuteen pelityyliin opettelussa ja uusiin pakkipareihin, sekä maalivahtien pelityyleihin tottutelussa. Miksei myös uusien hyökkääjien kiemuroihin avatessa tottuessa, sekä hyökkääjien erilaisiin puolustushalukkuuteen tottuessa.
Ilveksen onneksi ensi kaudella syyskuussa palattaneen normaaliin eli syyskuussa pelattaneen jälleen kymmenesosa kaudesta tämän kauden kuudesosan sijaan. Ilveksen tämän hetken sijoitus on monien sattumien summa, mutta yksi syy on se, mitä ennen kauden alkua toitotin eli kautta ei voiteta syyskuussa, mutta sen voi hävitä syyskuussa. Tuloksena 10 otteluun surkeat 8 pistettä (yksi oikea voitto). Toinen notkahdus tuli peri-ilvesläiseen tyyliin marraskuussa jolloin 9 ottelussa kerättiin säälittävät 6 pistettä (kaksi oikeaa voittoa). Näihin notkahduksiin ei ensi kaudella ole enää varaa.
