Minä en kyllä ihan ymmärrä, miten ura Euroopassa olisi jotenkin "jämähtämistä". Esimerkiksi Sveitsissä maksellaan sen verran hyviä tilejä, että loppuelämän voi hurvitella luxustasolla. Lisäksi Euroopassa pelimatkat ovat murto-osan verrattuna NHL:n (tai KHL:n) reissuihin. Tämän päälle Euroopan kärkisarjoissa pelaajien terveyttä kunnioitetaan ihan eri tavalla kuin Pohjois-Amerikassa, eikä kaikkea olla uhrattu kaupallisuuden alttarilla.
Jos taas "jämähtämisellä" tarkoitetaan sitä, ettei pelaaja - lahjoistaan huolimatta - koskaan pääse/onnistu/halua NHL:een asti, niin ihmettelen tätäkin näkökulmaa. Jo pelkästään Euroopan huippusarjoihin on niin järjettömästi tunkua, että pidän varsin kunnioitettavana, jos pelaaja pystyy luomaan uran edes Euroopassa. NHL on sitten ihan oma juttunsa jo pelkän kilpailun näkökulmasta; siellä on todella rajallinen määrä pelipaikkoja auki, koska ison osan pelipaikoista vie ne pelaajat, jotka ovat jo kannuksensa ansainneet. Itse asiassa iso osa näistä pelaajista on tasoltaan heikompia kuin nuoret haastajansa, mutta tietyn statuksen ansaittuaan pelaajalla on etulyöntiasema paikkoja jaettaessa. Ja nyt en siis puhu tähtipelaajista, vaan niistä takarivin taaveista.
Ja sitten on vielä sekin seikka, että kaikkia ei kerta kaikkiaan kiinnosta uhrata koko elämäänsä jatkuvalle treenamisen, levon, ravinnon, kehonhuollon yms. kanssa tasapainoilulle. Usein nämä pelaajat (tai urheilijat yleisesti) ovat ihan sinut sen kanssa, että urasta muodostuu sellainen kuin siitä oman panostuksen seurauksena sattuu muodostumaan. Sitten näiden pelaajien/urheilijoiden henkilökohtaisia ratkaisuita ovat arvostelemassa ne täysin ulkopuoliset henkilöt, joista itsestään ei ole ammattiurheilijoiksi tai edes kovan tason harrastajiksi.
Tämä kaikki siis ihan yleisellä tasolla, ei henkilökohtaisena vastauksena Meklarille. Poimin lainauksen siksi, että se herätti meikäläisessä näitä ajatuksia.