Torstain viimeinen sadekuuro hellitti ja Pikilinnan punatiilinen julkisivu kimmelsi jälleen auringossa. Samalla kun työntekijät huhkivat vielä kesäterassia auki, tuplasateenkaaren sijaan Ilmarinkadulla nähtiin jotain vieläkin kuvauksellisempaa, tunnistettavan siilitukan lähestyessä Tampereen tunnelmallisimman kaupunginosan onnistuneesti päivitettyä maamerkkiä jalan.
Pari tuntia myöhemmin sama hahmo täytti hänelle asetetut toiveet omalla kustannuspaikallaan, räppäämällä kylmänviileän voittomaalin keltavihreän fanikatsomon edessä.
Ottelun jälkeen vierasjoukkueen pelaajat ovat jo ehtineet vaihtaa violetit peliasunsa beigeen pukuun ja astelevat yksi toisensa jälkeen tärkeän näköisinä illastamaan. Austria Wienin reissukoordinaattori on pyörinyt malttamattomasti Beck'sin edessä otsa rypyssä, paperinivaskaa kuin henkensä kaupalla viimeiset neljä tuntia puristaen. Vain tätä hetkeä varten, jotta illallisjärjestelyt virtaisivat Tonavan lailla. Bussi odottaa kuokkaan ottanutta sikermää särmästi suoraan ravintolan oven edessä.
Roope Riski puolestaan solahtaa Ilves-verkkatakissaan rauhallisin askelin Tammelan kaduille, kuin kuka tahansa meistä.
Tiedän, ettei suomalaisessa jalkapallossa tai suomalaisilla jalkapalloilijoilla ole yleisesti tarvetta mihinkään levitointihommiin tähtikulttikuplissa. Tarkoitus ei ole tässä myöskään maalailla mielikuvaa mistään vanhan Tammelan aikojen puoliammattilais-duunarijoukkueesta. Mutta sytyn isosti tuohon Riskin rauhalliseen zen-olemukseen ja oon iloinen, että monella tapaa kypsynyt tyyppi onnistuu Ilveksessä.