Runkosarjan loppujärjestys

jurgen · 20 Elokuu 2016

Ajattelinpa ajan kuluksi tehdä tällaisen ketjun, jossa veikkaillaan runkosarjan lopullista järjestystä.

1. HIFK
2. Lukko
3. Kärpät
4. Saipa
5. Tappara
6. Jyp
7. Tps
8. Ilves
9.Ässät
10. Sport
11. Pelicans
12. Kalpa
13. Jukurit
14 Kookoo
15. HPK

- Hifkillä ylivoimaisesti kovin kokoonpano ja valtava menetymisen nälkä
- Lukko on aina runkosarjassa kova
- Kärpät yllättää monet
- Saipa jatkaa ihmeitänsä
- Tappara hyytyy pahemman kerran
- Jyp pelailee tasaisen varmasti, mutta ilman loistokkuutta
- Tps on hajuton, mauton ja väritön
- Ilves yllättää lähestulkoon kaikki ja on ihan loppumetreille saakka kiinni suorassa play off -paikassa
- Ässillä vaikeaa
- Sport luulee itsestänäs liikoja hyvin menneen alkukauden takia
- Moottorisaha ei käy hyvin
- Kalakukot ovat hukassa lähes koko kauden
- Jukurit kamppailee tasaisesti kaikkien kanssa, mutta useimiten häviää
- KooKoolla on toisen kauden krapula
- Hpk:sta ei ole mihinkään

Rouhija · 20 Elokuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

1.Hifk
2.Jyp
3.Lukko
4.Tappara
5.Tps
6.Kärpät.
7.Saipa
8.Ilves
9.Pelicans
10.Sport
11.Ässät
12.KooKoo
13.Kalpa
14.Hpk
15.Jukurit

Muutamia kommentteja:

-Hifk on vahva runkosarjassa.Tasaisen kova hyökkäyskalusto ja kova puolustus
-Tappara tippuu puolivälierissä.Rautakorven sopimus julkaistaan hyvissä ajoin talvella ensi kauden koutsiksi.
-Kärpillä on vaikeaa etenkin syksyllä,keväällä merkkejä paremmasta
-Ilves pelaa kotonaan erittäin vahvasti ja on joulun tienoilla kuuden sakissa.Pitkästä aikaa nähdään oikeat pleijarit ilves-leirissä
-Sportilla ei kuljekkaan niin hyvin kuin luulisi.Vänttinen ei pelaa toista unelmakautta ja Viitaluoma tekee 30+ pistettä,vaikka ei kerkiä mihinkään
-Ässillä totuttelukausi Ahon oppeihin.
-Jukurit rimpuilee hyvin,mutta materiaali ei riitä.

sämpylä · 20 Elokuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Lukko
Tappara
Jyp
Kärpät
Hifk
Tps
Ässät
Ilves
Saipa
Pelicans
Kookoo
Sport
Hpk
Kalpa
Jukurit

Ässät-Pelicans 2-0 voitot
Ilves-Saipa 2-1 voitot

Lukko-Ilves 4-3 voitot
Tappara-Ässät 4-0 voitot
Jyp-Tps 4-2 voitot
Kärpät-Hifk 2-4 voitot

Lukko-Hifk 2-4 voitot
Tappara-Jyp 3-4 voitot

1.Hifk
2.Jyp
3.Lukko

toskala · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Vähän tiukille se meni, mutta kyllä se täältä tulee.

1. JYP- Tiedotus Keski-Suomessa liikkujille: hurrikaanivaroitus annettu!

Kari Tyni pelasi uhkapeliä - ja voitti. Kun vaakakupissa on Eric Perrinin jatkosopimus ja yhteistyön jatkaminen JYP-akatemian kanssa, on selvää kumpaa fanit vaativat ja kummalla saa niiden vihat niskoilleen. Kuitenkin valitsemalla yhteistyön Akatemian kanssa varmistettiin seuraidentiteetin jatkuminen ja menestysmahdollisuudet moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun sekä emäseuralla että farmilla on mahdollisimman identtinen pelitapa, ei yksi loukkaantuminen maata kaada.

Lisäksi Jyväskylässä leivottiin Marko Virtasesta syypäätä Perrinin lähtöön, mutta niin vain uskalsi Tyni tehdä tällekin jatkosopimuksen. Ja niin kävi että JYP todisti ettei sota yhtä miestä kaipaa ja mitalipelejä nähtiin Jyväskylässä, taas. Niinpä tämän mylläkän päätteeksi Jyväskylään teki paluun kaksi mieluisaa ja odotettua kaveria: Ossi Louhivaara ja Juha-Pekka Hytönen. Tässä on kaksi sellaista kaveria jotka palaavat Jyväskylään vain yhtä tarkoitusta varten, ja se ei ole mahdollisimman helppojen rahojen kerääminen viimeisiltä pelivuosilta. Hytönen ottaakin heti itseoikeutetusti kapteenin tehtävät hoitaakseen.

Päälle vielä Anssi Löfman, Jani Tuppurainen, Tuomas Pihlman, Antti Suomela ja Mikko Salmio niin voidaan sanoa että JYP:n hyökkäys on liigan tulivoimaisin. Eikä puolustuskaan heikkoa tekoa ole. Mikko Kalteva on vahva ehdokas Pekka Rautakallio-palkinnon saajaksi ja Sami Niku ja Juuso Vainio ottavat varmasti isoja harppauksia eteenpäin.

Ainoa kysymysmerkki on maalilla. Veini Vehviläinen petti pahasti sekä nuorten MM-kisoissa että pudotuspeleissä ja Pekka Tuokkolan ura on ollut aaltoliikkeessä jo useamman vuoden. Kumpi sitten ottaakin ykköstorjujan viitan, tasaisuutta on otteisiin saatava.

Jyväskylässä voi sanoa että pullat ovat hyvin uunissa. Vahva seuraidentiteetti takaa sen, että pelaajat sitoutuvat seuraan ja tekevät kaiken mahdollisen menestyksen eteen. JYP:iin ei tule kuka tahansa, vaan sinne on ehdottomasti haluttava ja seuran arvoihin sitouduttava. Tämän kaiken perusteella ei JYP:lla voi olla muuta tavoitetta kuin se kirkkain.

2. HIFK - Huipentuuko Törmäsen projekti?

Nordenskiöldinkadun yleisö on tunnetusti vaativaa eikä HIFK:ssa perinteisesti kelpaa kuin mestaruus. Siksi viime kevättä ei varmaan mielellään muistella, mutta kyllä Törmäselle voi silti antaa tunnustusta siitä. Vuosien alisuorittamisen ja heikon menestyksen kehä saatiin katkaistua ja HIFK pelasi vihdoin niistä sijoista joita tuolla budjetilla pitääkin tavoitella. Ihan päätyyn asti ei kuitenkaan potku riittänyt vaan Tappara oli vihdoinkin monen finaalitappion myötä tarpeeksi kypsynyt.

Tämän jälkeen ei HIFK:lla voi olla muuta tavoitetta kuin kirkastaa hopeansa koska se on ainoa joukkue joka on vahvistunut kilpailijoihinsa nähden. Viime kauden runko on saatu pidettyä kohtuullisen hyvin kasassa ja lähtijöitä on saatu paikattua hyvällä prosentilla. Puolustus on todellakin iso ja ilkeä, kysykää vaikka Joe Finleyltä (203/111). Tommi Taimi ja Saku Salmela ovat enemmän kiekollisen pelin haltijoita.

Hyökkäyksessä on maailmanmestari Roope Hintzillä on mahdollisuus lyödä läpi kaikkien tietoisuuteen. Corey Elkins antaa hyvää tulitukea. Mika Partanen, Arttu Luttinen ja Joonas Rask ovat erinomaisia voimapelaajia. Juuso Puustiseltakin on maalinteko joskus onnistunut.

Kysymysmerkki on vain yksi pelaaja, mutta sitäkin suurempi. Liigan kovin paluumuuttaja Juha-Matti Aaltonen saattaa ratkaista henkilökohtaisella panoksella mestaruuden tai olla koko kopin pahin syöpä joka päättää kauden 1. kierrokselle. Molemmat aivan yhtä mahdollisia. Miten Antti Törmänen osaa tätä taiteilijaluonnetta käsitellä? Törmäsen ego kun ei ole ihan pieni itsekään. Suuri riski on että nämä kaksi ajautuvat törmäyskurssille. Kuten viime kevät osoitti, on Antti Törmäsen vielä kasvettava niin että se tarpeellinen nöyryys löytyy että mies voi kasvaa mestarivalmentajaksi.

Maalilla on nuoruus vaihtunut kokemukseen, Ville Husso lähti NHL-unelman perään ja tilalle tuli samasta liigasta Niklas Bäckström. Taso ei enää riitä NHL:ään, mutta liigaan se vielä riittänee hyvinkin.

Jos pelkkää kokoonpanoa katsoo, on HIFK kovin. Menettikö HIFK kuitenkin mahdollisuutensa mestaruuteen hakemalla runkosarjan voittoa riskilläkin se jää arvoitukseksi. Tänä vuonna tästä lienee opittu ja tuon kunnian HIFK luovuttaa suosiolla muille koska tavoite on niissä "tosipeleissä".

3. Tappara - on edelleen terästä

Ei sanonut kolmas kerta totuutta, tarvittiin vielä neljäs mutta sieltä se vaan tuli vihdoinkin, kauan odotettu mestaruus. Ja kuten mestarilla yleensä, kato käy. Kristian Kuusela, Patrik Laine, Tuukka Mäntylä ja Tomi Karhunen lähtivät kovempiin liigoihin. Kuitenkin Tappara onnistui säilyttämään joukkueensa rungon paremmin kuin useampi mestaruusjoukkue ja sen ytimessä on edelleen kovan luokan ja sydämellään Tapparalle pelaavia jätkiä, kuten J-M Järvinen, Jukka Peltola, Henrik Haapala, Jani Lajunen, Veli-Matti Savinainen sekä "Saravonpekka".

Hyvät liigatason pelaajat ovat oikeastaan vain lisämauste Tapparan pelaamiseen. Tapparan tehokkuus ei ole vain pelaajissa vaan nöyrässä pelisysteemissä, jota orjallisesti toteutetaan. Keskialueen trapissa Tappara on liigan paras eikä maalille mennä niin vain ja kiekonriiston jälkeen maalipaikkoja osataan luoda hyvällä syöttöpelillä kun etäisyydet eivät mene liian pitkiksi. Tämä on sinänsä sääli Valtteri Kemiläisen kannalta, sillä tämän kiekollinen taito ei välttämättä tule parhaiten tällä tavalla esiin.

Teemu Lassila ei kuitenkaan, kaikella kunnioituksella, ole Tomi Karhusen tasoinen veskari ja mielenkiintoista on, annetaanko Hrachovinalle vihdoinkin ihan kunnolla vastuuta, vai piriseekö Juha Metsolan puhelin taajaan.

Tapparassa luotetaan varmasti perustapparalaisiin arvoihin, joukkuepeliin, raakaan työntekoon ja tahtoon. Uhka on kuitenkin sama kuin muillakin voittajilla: mestarilla on vain hävittävää, ja sen päänahka on aina kaikista makein.

4.Lukko - Uusi Vuori kiivettävänä

Tappara osoittautui Risto Dufvan Lukolle ylivoimaiseksi esteeksi ja lisäksi viimeisellä kaudellaan Dufva oli enää vain paikalla, ei läsnä. Siksipä uudet tuulet ovat varmasti odotettuja monelta kantilta. Raumalla ollaan varmaan jo loputtoman kyllästyneitä Dufvan prosenttilätkään ja siksi odotuksissa lienee aiempaa kiekollisempi, hyökkävämpi ja nopeampi Lukko. Steven Seigo, Jesse ja Janne Niskala ovat uudenlaisen Lukon avainpelaajia puolustuksessa ja hyökkäyksessä samaa roolia kantavat Aaron Gagnon, Toni Koivisto , Lauri Tukonen. Ja Ville Vahalahti tuntuu tulevan paremmaksi iän myötä.

Näillä näkymin, tätä kirjoittaessa, näyttää siltä että Aleksi Saarela pelaa sittenkin ensi kauden Suomessa puuttuvan urheiluluvan vuoksi. NHL-unelman lykkääntyminen varmasti harmittaa, mutta toivottavasti nuori mies siitä sisuuntuu ja päättää että vuonna on niin hyvä että Hurricanes ei voi olla ottamatta. Tämä nostaa Lukon omissa arviossa jopa kotiedusta taistelevaksi joukkueeksi.

Maailmanmestari Kaapo Kähkönen haluaa varmasti voittaa ja kokemusta kovista peleistä on jo. Itse uskon että uusi Lukko voi olla liigan tämän kauden piristysruiske sekä yllättäjä.

5. Kärpät - Uusi aika alkaa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin loppui myös Lauri Marjamäen aika Oulussa ja tuo ajanjakso on aivan erityinen Kärppien historiassa ja sen perintö on valtava. Sen tärkein perintö ei ole se, että tästänuoresta lupauksesta kasvoi maamme eturivin koutseja. Ei se, että Raksilassa nähtiin sellaisia tähtiä kuin Maxwell, Aaltonen, Pirnes, Junttila, Donskoi, Kemppainen ja tietysti Aho ja Puljujärvi. Ei edes kaksi mestaruusviiriä ja pronssi. Marjamäen tärkein perintö Oulussa on, että Kärpät löysi uudelleen 2000-luvun menestysvuosien jälkeen pahasti hukatun urheilullisuutensa ja näytti heti sen, kuinka nopeasti on paksun lompakon aiheuttama etu syöty, jos ei joka päivä ole valmis tekemään kaikkea mahdollista menestyksen eteen. Niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Tätä taustaa vasten on Kai Suikkanen nyt kovan paikan edessä. Todistettavaa riittää epäonnisten Pelicans ja TPS-pestien jälkeen eikä tilannetta helpota se tieto että Suikkanen ei ollut Kärppien ykkösvaihtoehto uudeksi päävalmentajaksi. Ja päälle vielä se, että Kärppien joukkue hajosi täysin, kun peräti 18 viime kauden peluria suuntasi muualle, kuka mistäkin syystä. Niinpä on Junno ja Harri Aho saaneet paiskia ympäripyöreää päivää kootessaan työkaluja Suikkaselle.

Ei Kärppien tilanne nyt mikään toivoton ole. Jussi Rynnäs tekee paluun maalille ja on hyvää liigatasoa. Shaun Heshka oli erinomainen vahvistus Ässille ja on sitä varmasti myös Kärpille.

Hyökkäyksessä on jouduttu käymään myös rajojen ulkopuolella ja kantaviksi voimiksi on suunniteltu John Albertia, Niklas Olaussonia ja KalPassa itsensä läpilyöneeltä Mikael Ruohomaalta ja aikanaan kerhossa loistaneelta Jesse Saariselta odotetaan paljon tehoja.

Marjamäki ylisti moneen kertaan oululaisuutta Kärppien kantavana voimana ja siksi Suikkasen kannattaa pysyä hyvissä väleissä konkariosaston eli Lasse Kukkosen, Mika Pyörälän sekä kasvattajaseuraan paluun tehneen Ilkka Mikkolan kanssa.

Oululaisyleisölle syötettiin kolme vuotta lähes yhtenään sisäfilettä ja täytekakkua ja nyt on sitten aika välillä totutella siihen jauhelihakeittoon ja ruisleipään. Oulussa on totuttu menestymään ja asettamaan tavoitteet korkealle ja voi olla että ei ihan kivuttomasti tämä vaihdos käy.

Jatkuu

toskala · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

6 TPS - jatkuuko nousu?

Turkulaisten kunnianpalautukselle, osa jotain, voisi antaa arvosanan 8-. Vieläkin TPS:n peli ailahteli ja samaa välinpitämättömyyttä kuin aiemmilla kausilla oli ajoittain havaittavissa, mutta pidemmät tappioputket onnistuttiin välttämään. TPS haki pitkään kasvoja kunnianpalautukselle, sellaista joka antaisi kasvot uudelle nousulle ja palauttaisi tepsiläisen identiteetin. Ei ollut sellainen Nummelin, ei Suikkanen, ei Virta, ei huoltajaksi siirtynyt Aki Berg. Vasta Tomi Kallio oli sellainen johtaja joka palautti TPS:lle sen kauan kadoksissa olleen hengen, jossa peli on iloista, dirlanda soi ja maali se on hunajata. Runkosarja meni vaihtelevasti mutta hyvät play-offit niin Sportia kuin Kärppiä vastaan olivat elintärkeitä tulevaisuuden kannalta ja jätti kaudesta hyvän maun. Tepsi sai pitkästä aikaa yleisön turkuhalliin ja turkulaiset puolelleen. Lisäksi hölmöilyt toimiston puolella jäivät sikseen ja joukkue oli otsikoissa vain urheilullisten asioiden takia.

Maalilla luotetaan nuoruuteen: Oskari Setänen ja Aleksander Georgijev vuorottelevat, tosin Setänen tahtonee isompaa roolia vihdoinkin. Puolustusta johtaa Henrik Tallinder ja Harri Tikkanen on tälle oiva apu, samaten Ilkka Heikkinen, joskin saa kuntouttaa itseään kohtalaisen pitkään.

Hyökkäyksessä Kallion lisäksi tahtipuikkoa heiluttaa toinen vanha herra Eric Perrin ja maaleja hamuaa Dave Spina. Sitten löytyvät myös liigan pahat pojat: Jonne Virtanen ja Ilkka Pikkarainen, keskittyvätkö pelaamiseen vai muuhun, toivottavaa oiisi että ensimmäiseen.

7.SaiPa - Santasen johdolla uusiin haasteisiin

SaiPa on esimerkki kaikille liigan pikkuseuroille siitä ettei menestys vaadi paksua lompakkoa vaan pienenkin rahan saa riittämään paljoon jos sen osaa käyttää oikein. Jos ei ole varaa ostaa huippupelaajia muilta, haetaan niitä muualta ja jalostetaan. Ja kun raha -asiansa hoitaa muuten huolella, myös kassakone kiittää ja SaiPa on tahkonnut kiitettävää tulosta.

Jussi Markkasen rooli kasvattiseuransa uudessa tulemisessa on valtava ja SaiPa luottaa paitsi scouttaukseensa, myös omaan seuraidentiteettinsä. Pekka Tirkkosen aikana seuralle luotiin oma tiivis viisikkopelin systeemi joka tuotti useita voittoja erityisesti kotona ja Lappeenrannassa nähtiinkin kiekkobuumia. Ari Santasen ottaessa päävastuun varmasti jotain muuttuu mutta pienellä seuralla ei ole varaa lähteä sooloilemaan.

HIFK:sta siirtynyt Lauri Taipalus ja Bretti Carson tuovat pakistoon jämäkkyyttä ja ylivoimalle tulitukea. Kesken viime kauden palannut Per Savilahti-Nagander on odotettu ja mieluisa oman pään luuta.

Ville Koho on edelleen SaiPan tuki ja turva, tosin alkukaudesta loukkaantuneena. Tomi Leivo, Elmeri Kaksonen, Kim Strömberg ja Mattti Järvinen ovat esimerkkejä työteliäistä ja nöyristä pelaajista joita SaiPa tarvitsee. Leijumiseen kun ei ole minkäänlaista varaa. Mutta kova työmoraali, altavastaajan asema ja etelä-karjalainen identiteetti luovat sen tarvittavan ympäristön minkä SaiPa tarvitsee.

Sport - Vaasan marssi jatkuu

Ei mennyt Sportilla kuin kaksi kautta muuttua divariapinoista uskottavaksi liigajoukkueeksi. Viime kaudella saavutettu pudotuspelipaikka oli symbolisesti arvokas koska se loi puitteita uuden saavuttamiselle. Sport rakentaa Pohjanmaalle uskottavaa liigajoukkuetta vähän kerrallaan ja joka vuosi menee eteenpäin.

Tälle projektille tärkeät kasvot antaa Ville Viitaluoma joka on monena kautena ollut liigan parhaita senttereitä. Kahden vuoden sopimuksen tehnyt Viitaluoma tuo paljon uskottavuutta, jos vain onnistuu saamaan peliinsa samanlaisen vireen kuin parhaimmillaan HPK:ssa ja Bluesissa. Toinen kovan profiilin hankinta on JYP:ssa peräti 18 maalia iskenyt Markus Nenonen. Toinen tärkeä nestori joka tuo kokemusta ja kovuutta myös puolustuspeliin on Tapparasta tullut Markus Kankaanperä. Robin Salo on taas puolustuksen tulevaisuuden lupaus ja Ari Gröndahl Tomek Valtosen luottopakki.

Vaasalaista identiteettiä tuovat jälleen yhdessä pelaavat Erik ja Filip Riska. Tuomas Vänttisen edellinen kausi oli täysosuma, vieläkö vire jatkuu vai ottaako "vanhan liiton mies" jälleen omat harjoitusmetodinsa käyttöön.

Sport ei ole enää mikään sattumaliigaporukka tai divariapinajoukkue vaan liigatason joukkue, jolla on selkeä identiteetti ja tavoitteet korkealla pidemmällä jaksolla.

9. Ässät - Ahon opeilla kohti uutta

Pekka Rautakallion aika loppui surullisesti ja kapteeni Ville Uusitalon toiminta ei ole kaikkein hyväksyttävintä tässä. No, se on kuitenkin mennytta ja Jyrki Aho puhkuu varmasti uutta työintoa. Bluesin luotsaaminen viime kaudella lienee ollut sellainen koettelemus ettei enää sen jälkeen ihan vähästä hätkähdä.

Paha takaisku oli Ahon luottopelaajan Mikko Viitasen uran päättyminen ja tämä lienee sitten osaltaan vaikuttanut että Jyri Marttinen sai kun saikin jatkosopimuksen Ässiin. Marttinen saakin varmasti ison vastuun koska oikein kiekollista johtajaa ei tahdo pakistosta löytyä.

Hyökkäyksessä on kovin tulosodotus Sportista tulleelta Charles Bertrandilta. Myös Porin oma poika Jarno Kärki ihastutti paljon viime kaudella ja haluaa varmasti lisää pisteitä. Ville Korhonen ja Jussi Makkonen ovat aikoinaan loistaneet liigassa mutta ehkä sittenkin lähinnä duunarilaitureita. Hyökkäyksessä on paljon "mahdollisuuksia" mutta varmoja suorittajia kohtuullisen vähän. Ahon joukkueet uskovat rajuun työntekoon jonka kautta taidoiltaan heikompikin pelaaja voi loistaa.

10. HPK - Tuoko Kapanen kaivatun ryhdin

Ei ollut paljon kehumista viime kaudessa. Panzerfaust Arvonen menetti pelaajien luottamuksen jo alkukaudesta ja Antti Miettinen sekä Riku Hahl olivat vain jäähdyttelemässä. Outo episodi oli myös Jere Myllyniemen savustaminen ulos seurasta joka ei kuulu kyllä ammattitaitoisen seuran toimintakulttuuriin.

Uusi alku tiivistyy kahteen mieheen: Antti Pennanen haluaa luoda rauhallisesti ja pala kerrallaan uutta alkua kerholle ja Niko Kapasen paluu on odotettu ja mieluisa uutinen. Hahl ja Miettinen olivat pelkästään jäähdyttelemässä, Kapanen ei tällaiseen peliin suostu vaan tulee pelkästään auttamaan omaa kasvattajaseuraansa.

Nathan Lawson ei varsinaisesti ole vakuuttanut maalilla joten vastuuta jaettaneen Emil Larmin ja Ukko-Pekka Luukkosen kesken. Joonas Lehtivuori toimii puolustuksen nestorina ja Joni Tuulola kuuluu tulevaisuuden nimiin.

Hyökkäys on kuitenkin viime kaudesta vahvistunut, Kapasen lisäksi myös Sakari Manniselta voidaan odottaa etenkin maaleja. Samaten Oula Palve teki kovia lukemia mestiksessä, riittääkö taso liigaan? Eero Somervuori on enää vain osastoa "takana loistava tulevaisuus".

Kaiken mennessä nappiin Kerho voi jopa pudotuspeleihin yltää, ainakin henki lienee joukkueessa paljon parempi Arvosen ja joukkueen tulehtuneiden välien jälkeen ja voi olla se ratkaiseva tekijä.

Jatkuu

toskala · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

11 KooKoo- Ei vielä kevättä Kymenlaaksoon

KooKoo voi olla varsin tyytyväinen viime kauteensa. Järjestään liigajumboksi veikattu porukka taistelikin lopulta ihan loppuun asti pudotuspelipaikasta ja näytti kuuluvansa liigaan. Jo ennen kauden alkua kohtasi KooKoo pahan takaiskun kun ykkösvahdiksi kaavailtu Juha Järvenpää loukkaantui ja kuntouttaa itseään pitkään. Samu Perhosen taso ei ehkä ihan liigaan riitä.

KooKoon puolustus on edelleen varsin tasapaksu ja kokematon kun "vanha mestari" Ari Vallin on poissa. Mikko Lehtonen ja Oscar Eklund kantavat isoa vastuuta pakistossa.

KooKoo nousee ja laskee kapteeninsa Josh Greenin mukana. Green voi luoda joukkueelle sen tarvitseman identiteetin. Taustatukea antavat Jarkko Malinen sekä viime kaudella sittenkin uuden vireen pelaamiseensa löytänyt Juha-Pekka Haataja. Toinen kausi on yleensä vaikea ja ratkaisijoiden laatu voi olla hieman liian ohut pudotuspeliporukkaan.

12. Ilves - Kivikausi alkaa, muuttuuko mikään?

Tampereen (ikuisen?) kakkosjoukkueen jo viime vuosikymmenelle alkanut kurimus ei ota vain hellittääkseen. Joukkue on edelleen otsikoissa lähinnä kaiken muun kuin urheilullisten asioiden takia ja johtamisessa on jatkuvia ongelmia joista valitettavan moni tiivstyy pääomistaja Vincent Manngardiin. Ei ollut Tuomas Tuokkolastakaan tuota kierrettä katkaisemaan, vaan tiukassa paikassa tyydyttiin varsin ilvesläiseen ratkaisuun: valmentajalle monoa persiiseen. Kesken tämän kurimuksen hieraisi kiekkoyleisö silmiään kun Ilves ilmoitti ensi kauden valmentajansa: markkinoiden halutuin, suomen- ja nuorten maailmanmestari Karri Kivi oli tarttunut Ilveksen, liigan huonoiten hoidetun seuran tarjoukseen.

Kivi olisi Ilveksen nousulle erinomainen alku, mutta aiheellinen kysymys on: saako edes mestarivalmentaja Kivi Ilveksen organisaatiolta kaiken mahdollisen tuen. Ilveksen historia kun kertoo karulla tavalla kulttuurista jossa valmentajaa ei ole epäröity heittää bussin alle seurajohdon mokailuja peittelemään. Tätä taustaa vasten ei voi kovin korkeita kertoimia antaa sille että Kivikään omaa kauttaan loppuun saakka valmentaa.

Ilveksen pelaajisto ei ainakaan Kivelle ruusuista tulevaisuutta lupaa. Edellisen kauden Ilves hävisi jo käytännössä lokakuussa kun pahin mahdollinen tapahtui: Kapteeni Sami Sandellin polvi vääntyi eikä pelaaminen onnistunut. Sen jälkeen olikin pelaaminen enemmän ja vähemmän pelkkää selviytymistaistelua. Sandellin polvesta riippuu edelleen paljon ja muutenkin Ilveksen hyökkäys on niin ohut ettei se kestä käytännössä yhtään loukkaantumista. Tapio Laakso on edelleen hyvä maalineduspelaaja ja Allsvenskanissa maaleja takoneelta Mitch Wahlilta odotetaan maaleja. Polkukoneet Teemu Rautiainen ja Aleksi Mustonen eivät ole enää mitään nuoria lupauksia vaan jo kokeneita pelimiehiä joilla alkaa olla viimeinen hetki todistaa että kuuluvat liigaan.

Puolustusta on vahvistettu konkareilla Teemu Aalto ja Arto Laatikainen. Pieni epäilys on siitä että löytyykö näiltä liigassa jo kaiken voittaneilta konkareilta vielä tahtoa laittaa kaikkea peliin. Jyri Niemi terveenä ollessaan ja Veli-Matti Vittasmäki ovat kyllä tasaisen hyviä tekijöitä.

Maalilla Hannu Toivonen ei kyllä viime kaudella vakuuttanut ja häntä haastaakin Hokkista tullut Antti Lehtonen joka on esittänyt hyviä otteita harjoitusotteluissa.

Kivi sanoi Ilvekseen tulonsa syyksi että haluaa ja tarvitsee haasteita, mutta Ilves vuosimallia 2016 taitaa olla jopa Kivelle liian suurta kokoluokkaa.

13. Pelicans - Kun sattuu ja tapahtuu niin lahtelaista, totta kai

Lahdessa on kesän aikana sattunut ja tapahtunut. Pasi Nurmisesta tuli (vihdoinkin) Pelicansin pääomistaja ja samalla alkoi toimistolla luuta pyöriä. Pitkään taloutta maltilla hoitanut Ilkka Kaarna "päästettiin" eläkkeelle ja toimistolla pyörii enemmänkin Nupen entisiä pelikavereita aina Marko Jantusta myöden. Ja tulipa Pelicansin hallituksen puheenjohtajaksi itse "The Sir Pena" Matikainen.

Tylsää ei lahtelaisyleisöllä ollut eikä ole varmasti tulevallakaan kaudella, Nurminen ja Matikainen ovat rakentaneet sinne identiteettiä jossa nenille ei hypitä ja mitään ei saa ilmaiseksi. Välillä tosin mietityttää että pitäisikö tuon pullistelun ohessa pelata jääkiekkoakin.

No, siinä ainakin erinomainen apu Pleicnasille on puolustuksen Juha Leimu ja on todellinen ylivoimapelote. Pasi Puistolakin voi vielä vanhoilla päivillään vertyä ja Ben Blood on lähinnä pelote.

Pisteiden tekeminen on jäänyt aika vähälle huomiolle kun paras Ryan Potulny ei jatkanut. Juhani Tyrväinen, Vili Sopanen ja Antti Erkinjuntti saavat kantaa tätä roolia harteillaan, mutta varsinaisia pelintekijöitä ei Pelicansista löydy.

Entä miten vaikuttaa Petri Matikaiseen tieto siitä että omistaja on koko ajan samassa aitiossa päävalmentajan kanssa.

14. KalPa - Pelin virta vei Pekka Virran

Siitä on nyt noin kymmenen vuotta kun KalPaa valmentanut Pekka Virta loi pienikokoiselle ja taidoiltaan vajavaiselle joukkueelle uuden pelisysteemin, eräänlaisen puolustamalla hyökkäämisen. Kun omasta päästä lähdetään, edetään rauhallisesti ja etsitään syöttöpaikkaa ja ellei sitä löydy, tehdään jättösyöttö, ja jos sittenkään niin jätetään taas ja taas, niin kauan että syöttöpaikka avautuu. Tämä uusi systeemi ajoi vastustajat raivon partaalle ja pakotti kärsimättömät virheisiin josta taas syntyi maalipaikkoja. Ja pian tämä systeemi ristittiin kiekkokontrolliksi.

Kymmenen vuotta on kuitenkin liigassa pitkä aika ja siinä ajassa ehtii tämäkin pelisysteemi vanheta. Vastustajat ovat oppineet lukemaan viisikon liikkeet jo valmiiksi eikä kiekon pitämistä enää hätkähdetä vaan peitetään syöttölinjat järjestään ja pakotetaan kiekon pitäjä virheisiin. Kun Virta ei ole pelikirjaansa päivittänyt, on kiekkokontrolli tämän päivän liigassa auttamatta vanhentunut.

Kuopiossa on Kapasten klaani tehnyt jälleen uuden valloituksen ja Sami-isä seisoo nyt Virran aisaparina aitiossa. Tämäkin omalta osaltaan luo jännitettä Kapasten ja Virran välille kun tietää että omistaja seuraa jokaista liikettä ja sanaa.

Kuopiossa luotetaan maalilla paljon Eero Kilpeläiseen jonka on pidettävä nyt joukkuetta pystyssä illasta toiseen. Monivuotiset luottosoturit Antti Halonen, Jussi Timonen ja Jyri Junnila alkavat olemaan jo melko iällä. Janne Keräseen, Jaakko Rissaseen ja Balazs Sebokiin kohdistuu paljon odotuksia mutta kuinka realistisia ne ovat, ken tietää?

15 Jukurit - väärässä sarjassa?

Sportin nostaminen ilman liigakarsintoja ei ollut urheilullinen ratkaisu, mutta sen pystyi hyväksymään. KooKoo nostettiin urheilullisin perustein. Mutta Jukurien nostaminen aiheuttaa lähinnä sannimaisen reaktion että mitähän...

Jukurien materiaali häviäisi viime kauden Bluesille ja Ilveksellekin. Etelä-Savon talousalue ei riitä elättämään liigatason joukkuetta ja realiteetit tulevat nopeasti vastaan. Jukurit ei ole mikään suuri juttu Mikkelissä vaan katsojat ovat olleet 1000- 2000 välissä ja mitä sitten kun uutuudenviehätys on mennyt? Ja kun vielä vertaa Jukurien 1,1 miljoonan euron budjettia HIFK:n 3,2:een voi huomata että aivan eri sarjaahan nämä joukkueet pelaavat.

Koko Jukurit on oikeastaan Risto Dufvan projekti ja Dufvalle on tärkeää päästä kotiin. Jukurien joukkue on koottu pitkälti viime kauden Lukon Ja KeuPan pelaajista. Miika Koivisto ja Marko Kauppinen tuovat elintärkeää kokemusta puolustukseen. Turo Asplund oli Lukossa erinomainen kolmossentteri mutta ykkössentteriksi aivan liian heppoinen. Amerikkalainen Zach Budisch on liigatasolla katsomaton kortti.

Realiteetit tulevat nopeasti vastaan ja Jukurien kyyti olla kylmää, todella kylmää.

toskala · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Veli-Pekka Ketola-palkinto (paras pistemies): Juha-Pekka Hytönen, JYP
Aarne Honkavaara-palkinto (paras maalintekijä): Aaron Gagnon, Lukko
Pekka Rautakallio-palkinto: (paras puolustaja): Tommi Taimi, HIFK
Urpo Ylönen-palkinto (paras maalivahti): Kaapo Kähkönen, Lukko
Jarmo Wasaman muistopalkinto (Vuoden tulokas): Otto Koivula, Ilves
Jäähypörssin voittaja: Jonne Virtanen, TPS
1. valmentajapotkut: Pekka Virta, KalPa

ja loppuun pari heittoa:

- Aaltonen on pariinkin otteeseen Törmäsen koirankopissa, play-offeista tätä ei kuitenkaan uskalleta vetää pois
- Kim Hirschovitz tekee paluun IFK:hon
- Samoin Jesse Niinimäki tekee paluun liigaan, seura ei kuitenkaan ole Ilves
- Ikä ottaa vihdoinkin niskalenkin Eric Perrinistä ja saldo jää alta 25:een pisteeseen.
- Kivellä menee kuppi nurin ja arvostelee rajusti Ilveksen organisaatiota. Potkuja ei saa, mutta epäluottamus jää
- Lehmät lentävät ja helvetti jäätyy mutta Jyväskylästä haetaan voitto. Rauma sen sijaan pysyy valloittamattomana.
- Ulkojäät onnistuvat sään puolesta ja erityisesti HIFK-pelissä on tunnelma loistava. Kuitenkaan sillä Ilveksen taloutta pelasteta.
- Jukurit kerää alta 45 pistettä

vivalavili · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

En tiedä muista eikä oikein kiinnostakaan, mutta Ilves on runkosarjan päättyessa 8 parhaan joukossa

4ever1 · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Niin kuin Toskala kirjoitti: 1. JYP- Tiedotus Keski-Suomessa liikkujille: hurrikaanivaroitus annettu!

Jypin CHL peliä kun katsoi jossa vastustajaa vietiin todella vauhdilla niin palaset on kyllä kohdillaan. Jyväskylässä ollaan siinä mielessä muita edellä että heidän johtavat (Hytönen, Tuppurainen, Philman, Tavi, Nättinen, Louhivaara, Löfman, Kalteva, Pulli) pelaajansa ovat tietyllä tapaa nöyriä joukkuepelaajia, mutta helkutin taitavia ja liikkuvia. Kiekon toimittaminen maaliinkaan ei näytä tuottavan ongelmaa. Paljon on monissa tähdissä monissa joukkueissa Aaltosen tyylisiä taiteilijoita jotka ovat huikeita kun huvittaa mutta monesti mennään helpon kautta. Jotenkin näyttäisi ettei Valtralla ole tuota ongelmaa.

Pakeista 19-vuotias Sami Niku liikkui takalinjoilla kuin muuan Vatanen aikoinaan. Uskoisin että pojasta kuullaan vielä. Eniten ongelmissa kauden aikana lienee Yonkman jonka tilannenopeus ei oikein riitä muiden vauhtiin, mutta mies lieneekin hankittu muuhun tehtävään kuin kiekon nopeaan liikuttamiseen.

Tupsukorva35 · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Runkosarjan loppujärjestyshän on seuraava:

1. JYP
2. HIFK
3. Tappara
4. TPS
5. Kärpät
6. Lukko
----------------------
7. SaiPa
8. Ässät
9. KalPa
10. Pelicans
----------------------
11. KooKoo
12. Ilves
13. HPK
14. Sport
15. Jukurit

Pistepörssin voittaja: Niklas Olausson, Kärpät
Maalipörssin voittaja: John McFarland, SaiPa
Syöttöpörssin voittaja: Niklas Olausson, Kärpät
Paras puolustaja: Ilkka Heikkinen, TPS
Paras maalivahti: Dominik Hrachovina, Tappara
Vuoden tulokas: Oula Palve, HPK
Jäähypörssin voittaja: Joe Finley, HIFK
1. valmentajapotkut: Yksikään ei saa kenkää

Sitten taas pari poimintaa joukkuettain:

- Juhamatti Aaltonen tekee alle 50 pistettä. Niklas Bäckströmin torjuntaprosentti kauden jälkeen on välillä 91,2-91,5%.
- Oula Palve tekee vähintään 25 pistettä. Nathan Lawson ei näe kevättä Hämeenlinnassa.
- Sami Sandell pelaa vähintään 45 ottelua. Teemu Aalto tekee vähintään kahdeksan maalia.
- Turo Asplund on Jukurien paras pistemies. Jukurit tekee vähiten maaleja.
- Ossi Louhivaara on JYPin paras pistemies. JYPin ylivoima on sarjan parasta.
- Jaakko Rissanen tekee vähintään 35 pistettä. Eero Kilpeläinen on maalivahtien tilastoissa TOP-3:ssa.
- Eero Savilahti pelaa vähintään 25 pisteen kauden. Ryan O'Connor on puolustajapörssin TOP-5:ssa.
- Shaun Heshka tekee vähintään kymmenen maalia. Kärpät on lokakuun jälkeen kuuden parhaan ulkopuolella.
- Aaron Gagnon tekee vähintään 18 maalia. Lauri Tukonen pelaa alle 30 ottelua.
- Sebastian Repo tekee vähintään 15 maalia. Pelicans kerää eniten jäähyminuutteja.
- John McFarland on SaiPan paras pistemies. Jussi Markkasen torjuntaprosentti on alle 91%.
- Markus Nenonen voittaa Sportin sisäisen maalipörssin. Ville Viitaluoma jää alle 30 pisteen.
- Arttu Ilomäki on Tapparan paras pistemies. Dominik Hrachovina pelaa Tapparan maalivahdeista eniten.
- Tomi Kallio pelaa vähintään 40 pisteen kauden. Henrik Tallinder on TPS:n sisäisen tehotilaston (+/-) ykkönen.
- Niko Ojamäki voittaa Ässien sisäisen maalipörssin. Jyrki Aho saa toimitsijakieltoa.

Näillä mennään tällä kertaa.

Floe · 14 Syyskuu 2016

Vs: Runkosarjan loppujärjestys

Tämän kirjoittelin aiemmin Jatkoajan voimasuhdeketjuun. Laitan tännekin.

1. HIFK
Pelaajamenetykset on paikattu Ramstedtia lukuun ottamatta hyvin. Erittäin tasapainoinen kokoonpano ja Törmäsen opit ovat toisella kaudella entistä paremmin hanskassa. Maalivahtiosasto voi olla Akilleen kantapää, jos Bäckström ei ole täydessä kunnossa.
Arvio: Runkosarjassa kahden parhaan joukossa. Mestarisuosikki.

2. Tappara
Kuusela, Laine ja Karhunen olivat kovia menetyksiä mestareille. Nurmi ja Röymark ihan hyviä hankintoja, mutta eivät samaa tasoa kuin lähtijät. Lassila ei herätä luottamusta, mutta ehkä Drachovina tekee läpimurron. Hyökkäyspäässä terävin kärki siis lähti, mutta leveyttä ja vastuunkantajia löytyy. Puolustukseen tuli erinomaisia nuoria vahvistuksia.
Arvio: Neljän parhaan joukossa runkosarjassa. HIFK:n kovin haastaja.

3. Kärpät
Kärppiä kannattava työkaverini kiroili, kun kuuli Suikkasen olevan uusi valmentaja. Vähän ihmettelen tätä muualtakin kuulunutta Suikkasen ali(?)arviointia. Kyllä hän mielestäni kyvykäs valmentaja edelleen on, vaikkei Marjamäen tasoa. Pelaajamateriaali ehkä enemmän Kärppien kohdalla mietityttäisi, kun huipputason lähtijöitä on paljon. Siihenkään Kärpät tuskin kaatuu, varsinkin kun on resursseja hommata lisäpelaajia tarpeen mukaan. Juniorituotanto on hyvää tasoa ja hankinnat (Ruohomaa, Olausson, Lehtonen, Saarinen, Rynnäs, Heshka) kuiviin markkinoihin nähden hyviä. Vaan eivät Olaussonia lukuunottamatta ehkä niin hyviä, mihin Kärppäfanit ovat tottuneet.
Arvio: “Välikautta” ei Kärpiltä nähdä, vaan jatkaa runkosarjan kärkinelikossa edelleen. Pudotuspeleissä kaikki mahdollista, vaikkei enää suuri yksinäinen mestarisuosikki olekaan.

4. Lukko
Muutoksia tuli paljon, kun Dufva vei luottomiehensä mukanaan, mutta toisaalta kärkipelaajat (Gagnon, Vahalahti, Koivisto, Niskala) jatkavat. Maalivahtiosasto erittäin nuori, mutta Kähkönen on osoittanut jo kestävänsä paineita. Valmennus vielä kysymysmerkki, mutta tuskin homma siihen kaatuu.
Arvio: Takuuvarmasti kuuden parhaan joukossa runkosarjassa. Välieräpaikka otettavissa.

5. JYP
JYP Jyrää aina vakuuttavasti. Nytkin joukkueen hyökkäys on vahvistunut kovilla paluumuuttajilla. Toisaalta puolustus- ja maalivahtiosastolla on heikentymistä tapahtunut. Puolustuksen kiekollinen osaaminen ja maalivahtipeli ovatkin suurimmat kysymysmerkit tällä hetkellä. Nykyisissä nuorissa pakeissa on potentiaalia, mutta Tapparaan menetetty Kemiläinen oli sitä jo lunastanut. Maalivahdeista taas Vehviläinen on aika nuori ykköseksi ja paluumuuttaja Tuokkolan nykytaso on isohko kysymysmerkki.
Arvio: Jyrää kuuden joukkoon ja taistelee tiukasti välieräpaikasta.

6. SaiPa
“Tekeminen ratkaisee kaiken” on Ilves-johdon slogan, mutta SaiPa on se joukkue/organisaatio, jossa tuo slogan myös realisoituu. Resurssit käytetään lähes täydellisesti hyväksi. Pelaajisto ei ole nimekästä, mutta heistä otetaan kaikki irti. Ei ole sattumaa, että ulkomaalaisvahvistukset onnistuvat SaiPassa ja sitten muualle siirryttyään floppaavat. Eikä se, että Simon Backmanit, Matti Järviset, Sami Venäläiset ja Kim Strömbergit nousevat SaiPassa arvokkaiksi runkopelaajiksi sen jälkeen, kun muualla heille ei löydy enää käyttöä. SaiPa aliarvioidaan ennakoissa joka kausi, eikä kokoonpano nytkään paperilla vakuuta. Veikkaan kuitenkin, että ulkomaalais-arvoista ainakin toinen on voittava ja että Koskiranta, Taipalus, Kaksonen nostavat tasoaan vanhaan seuraansa palatessaan.
Joitain kysymysmerkkejäkin joukkueen yllä kuitenkin on: Kapteeni Kohon loukkaantuminen on iso takaisku, ja Markkanen alkaa olla vanha ykkösvahdiksi. Valmentajakin on vaihtunut, ja vaikka Santanen on ollut SaiPassa valmentamassa jo iäisyyden, on kakkosesta ykköseksi suuri hyppäys.
Arvio: Taistelee jälleen vahvasti suorasta playoffs-paikasta.

7. TPS
TPS luottaa konkareihin, ja kyllähän Perrin, Kallio ja Tallinder todennäköisesti vielä tälläkin kaudella ovat liigan ehdotonta kärkeä. Mutta varsin kapea on TPS:n materiaali. Varsinkin jos Heikkinen on pidempään pois, on puolustuspää luvattoman heikko. Eikä hyökkäyksessäkään ratkaisijoita ole jonoksi asti. Potentiaalia toki on. Maalivahtiosasto on nuori, mutta silti en usko TPS:n siihen kaatuvan. Viime kaudella TPS:n pelin taso heittelehti ja samaa lienee luvassa nytkin.
Arvio: Konkarit kannattelevat TPS:ää, ja jos nuoriso-osastolta tulee tarpeeksi apua, kuuden parhaan sakkiin se voi riittää.

8. Ässät
Viime kausi ei mennyt Ässiltä toivotusti, mutta uusia nuoria nousi vastuunkantajiksi. Nyt Kärjeltä, Ojamäeltä ja Viljaselta uskaltaa odottaa vielä pientä parannusta. Hyökkäyspään hankinnat tällle kaudelle ihan kelvollisia: Bertrand on osoittanut olevansa Liigan kärkilaitureita ja Ville Korhonen onnistui Ahon valmennuksessa aiemmin. Maalivahtiosasto on viime kauden perusteella riittävän hyvä, mutta puolustus on Ässien heikko kohta. Marttinen sentään saatiin jatkamaan, mutta nähtäväksi jää, pystyvätkö nuoret pakit (esim. Ilveksestä tullut Mäkelä) nostamaan tasoaan. Valmentaja Aho teki Bluesissa kevyehköllä materiaalilla lähes ihmeitä aiemmilla kausilla. Ässissä on lupa odottaa hyvää tulosta myös.
Arvio: Odotan Ässiltä hyvää kautta ja pudotuspelipaikkaa.

9. KalPa
Pekka Virta tekee ihmeitä Kuopiossa, vaikkei muualla onnistu. KalPa on kahtena edelliskautena onnistunut pelaajamateriaaliin nähden runkosarjassa erinomaisesti, vaikka pudotuspeleissä ratkaisijoiden puute onkin sitten näkynyt. Nyt KalPa on heikentynyt entisestään, kun ykkössentteri Ruohomaa lähti. Tämä vastuu on nyt Jaakko Rissasella, joka terveenä pysyessään voi hyvinkin sen onnistua kantamaan. KalPa on helppo aliarvioida, mutta joukkue on hyvin yhtenäinen ja noudattaa Virran pelitapaa erinomaisesti. Harvojen ratkaisupelaajien (Rissanen, Mankinen, Jokinen, Nikko) on onnistuttava ja nuorten otettava lisää askeleita eteenpäin. Maaleja KalPa ei tule paljon tekemään, joten paljon on Kilpeläisen varassa, joka onkin osoittanut Kuopiossa olevansa liigan parhaita vahteja.
Arvio: KalPa yllättää jälleen ja ottaa vähämaalisista peleistä tarpeeksi pisteitä pudotuspelipaikan saamiseksi.

10. Ilves
Ilveksen viime kausi päättyi loukkaantumisten myötä täydelliseen mahalaskuun. Pelaajamateriaali osoittautui riittämättömäksi varsinkin hyökkäyspään osalta, kun Sandell oli poissa. Nyt Sandell on jälleen mukana, mutta pelikunto on vielä arvoitus. Ilveksen hyökkäyspää ei ole merkittävästi vahvistunut, joten Sandellin kunnosta riippuu pitkälti se, onko Ilves mukana taistelussa pudotuspelipaikoista. Tasonnostoa on monilta hyökkääjiltä lupa odottaa. Mustosella, Laaksolla ja Rautiaisella on iso rooli ja tulosta olisi tultava. Nuorista erityisesti Meskaselta odotan isoa harppausta eteenpäin. Hän on joukkueen ainoa maalintekijätyyppi. Potentiaalia hyökkääjistössä on muutenkin, mutta marraskuun peliruuhkissa tarvitaan tehoja illasta toiseen, eikä vain ajoittaisia suonenvetoja. Ilveksen puolustus on vahvistunut, ja laatu on tällä kertaa korvannut määrän. Loukkaantumisia peräpää ei oikein kestä, joten leveyshankintojakin tarvittaneen jossain vaiheessa.
Ilveksen tärkein hankinta tuli penkin taakse. Tuokkola oli hyvä valmentaja, mutta eväät loppuivat. Nyt Karri Kivi tiimeineen tekee intohimoisesti töitä ja rakentaa Ilveksen uutta nousua (vol. 999). Valmennuksen taso Liigassa on kova, joten mitään merkittävää etua Ilves ei silti huippuvalmennuksesta saa.
Arvio: Taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista.

11. Pelicans
Pelikaanien pelaajamateriaali ei hurraa-huutoja herätä, mutta hyvin he silti taistelevat Matikainen/Nurminen-duon tsempatessa. Erkinjuntti, Sopanen, Leimu, Repo ovat nimiä, joilta voi tehoja odottaa. Sentteriosasto vaikuttaa todella heikolta. Juvonen on osoittanut olevansa riittävä ykkösvahti.
Arvio: Pelicansin menestystä on vaikea arvioida, mutta helppo kausi ei ole luvassa. Taistelee kuitenkin viimeisistä pudotuspelipaikoista.

12. Kookoo
Kouvolalaisten ensimmäinen liigakausi pitkään aikaan oli odotettua parempi. Nyt joukkuetta on vielä vahvistettu kelvollisilla liigatason pelaajilla. Toisaalta kärkiosaaminen on edelleen saman osaston (Green, Malinen, Haataja, O’Connor) hallussa. Ja tällä kaudella Kookoolta on jo lupa odottaa enemmän kuin vain jumbosijan välttämistä, joten paineetkin ovat kovemmat.
Arvio: Kookoo taistelee pudotuspelipaikasta loppuun asti.

13. Sport
Sport teki viime kaudella upean tempun ja nappasi kaikkien yllätykseksi pudotuspelipaikan. Kaiken mennessä nappiin, on se tälläkin kaudella mahdollista. Sport menetti kuitenkin kärkihyökkääjä Bertrandin myötä paljon tehoja. Nyt paljon riippuu veteraanihankinta Ville Viitaluomasta. Onko jäähdyttelyvaihe menossa, vai vieläkö riittää intohimoa? Puolustuspäässä Markus Nordlund voidaan myös laittaa kysymysmerkkiosastoon. Uutta nousua uralle olisi löydyttävä. Kankaanperä paikkaa hyvin Brennanin.
Arvio: Taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista.

14. HPK
Talous edella menee HPK, niin kuin moni muukin seura tänä päivänä. Menestys on Mestis-hankintojen ja nuoriso-osaston varassa. Kapanen voi toki kunnossa ollessaan olla vaikkapa Liigan ykköshyökkääjä. Puolustus on todella heikko, varmoja kortteja ei siitä löydy. Ja kun maalivahtiosastokin näyttää korkeintaan “potentiaaliselta”, on kerholle vaikea kausi luvassa.
Arvio: Pudotuspelipaikka olisi huippusuoritus.

15. Jukurit
Jukurit lähtee kauteen selvästi pienimmällä pelaajabudjetilla ja se näkyy kokoonpanosta. Jukureiden suurimmat aseet ovat yhtenäisyys, hyvä valmennus ja se, että heiltä ei odoteta mitään. Dufva virittää joukkueen iskuun ja on varma, että helppoja pisteitä heiltä ei saa. Pitkässä juoksussa käteen jää kuitenkin sarjataulukon viimeinen sija, ellei joku joukkue heitä hanskoja tiskiin.
Arvio: Jumbo, muttei heittopussi.

Rouhija · 25 Tammikuu 2017