Samana päivänä kaverillani oli polttarit Jyväskylässä. Ajoin töistä Helsingistä sinne.
Kun polttarisankari oli yllätetty ja ilo oli juuri alkamassa, huomasin, että pomoni soittaa.
– Moi Riku. Sori, että soittelen, mutta teit aamulla sen Tuukka Raskin haastattelun.
– Joo, tein. Se oli ihan hyvä juttu. Saatiin moneen paikkaan.
– Joo, kun meille on nyt tullut palaute, että se, ketä haastattelit, ei olisikaan Tuukka Rask.
Mitä hemmettiä, mietin. Miten niin ei?
– Meille on tullut viesti, että se olisi Sami Sandell.
Sami Sandell on myös ammattijääkiekkoilija. Molemmat ovat vaikuttaneet Tampereella – ehkä viesti tuli sieltä.
– Että ihan vaan tiedoksi, toimituksessa pyörät pyörivät nyt asian selvittämiseksi.
Se oli tietenkin Ylelle luotettavana mediana iso juttu.
Polttarit jatkuivat ja katsoin, että tuntemattomasta numerosta soittaa joku. Varmaan liittyy tähän. Vastasin soittoon.
– Tässä on Sami Sandell, terve. Anteeksi ihan helvetisti.
Hän oli todella pahoillaan. Sandell oli käymässä Tuukka Raskin luona Bostonissa. Kyseessä oli vain pieni källi, eikä hän tiennyt, että se menisi aamutelkkariin ja radioon.
Urheilutoimittaja Riku Salminen mokasi uransa alussa niin, että pelkäsi töidensä loppuvan. Hän oppi, että kannattaa varmistaa, kenen kanssa juttelee.
yle.fi