Vs: Sami Sandell
Kun tilanne tapahtui, jähmettyi katseeni tällä Ruudun ruutuun kuin Edvard Muchin teoksen heppulilla. Kädet laskeutuivat poskilta hitaasti kohti näppäimistöä, mutta monttu jäi auki samanlaisesta epäuskosta tai jopa epätoivosta. Saman tein tiesi, että peli on siinä. Eikä palstaveljet ja -siskot ole kaukana, että koko kausikin on siinä. Ja ei, en puhu pelkästään Ässän kaudesta, vaan koko Ilveksen.
Jo Sandellin kehonkielestä näki, että nyt kävi pahasti. Todella pahasti. Ja sitä se tilanne noin vuoden päivät sitten näytti Sandellin loukatessa toisen koipensa, mutta silloin Sami vielä palasi kehiin. Nyt ei.
Se on meinaan äärettömän lovi, kun joukkueen kapteeni loukkaantuu tässä vaiheessa kautta parhaimman nousukiidon ollessa käynnissä ja sitten lyödään märkä rätti vasten kasvoja. Ja kyllä, tiedän Laakson olevan kapteeni, mutta niin kuin vuosi sitten, Sandell on kantanut joukkuetta reppuselässä kaukalossa ja näyttänyt kehokielellä minkälainen halu on ratkaista pelejä. Mikäli sairausloma on pitkä, pitäisi jokaisen pelaajan kasvaa vähintään 20 senttiä ja janota voittoja. Valitettavasti se on nuorelle joukkueelle äärettömän hankalaa.