Tässä kun on miettinyt vieläkin tätä kautta ja mitä tästä nyt voidaan oppia, niin selvää on että tarvitaan kulttuurin muutosta monessa asiassa. Fanienkin on hyvä oppia pois tästä "10 vuotta sitten..." - ajattelusta ja naapuria on ajettava kiinni vielä monessa asiassa. Yksi asia missä tarvitaan kulttuurin muutos on se, millaista tekemistä täällä ihannoidaan. Jatkossa haluaisin että tällaiset SaVin kaltaiset tarinat on sellaiset joita kuullaan ja kuunnellaan hiljaisina ja ylöspäin katsoen. Vähemmän sellaisia kuin nyt on kuultu Ilveksen matkassa - podissa (Ei millään pahalla Makkonen ja J-P, hyvin tuotettu podi ja kivaa kuunnella), joissa naureskellen kerrotaan mitä on tehty silloin kun koutsin silmä on välttänyt, kuinka on livetty kaljalle kesken juoksulenkin tai kuinka pelimatkat on muuttuneet huvinpidoksi.
Iso laiva ei käänny hetkessä, mutta veijareita ja virtuooseja on nähty nyt ihan tarpeeksi. Nyt pitäisi saada niitä pelimiehiä ja tulisieluja. Enemmän tällaisia tarinoita, joissa SaVi taistelee itsensä sängyn pohjalta pelikuntoon, Ripa tulee polvi klesana ratkaisemaan Suomen mestaruuden tai kuinka Sami Sandell löysi sen voiman kuntouttaa itseään loukkaantuminen toisensa jälkeen. Ei meillä sankaritarinoita paljon ole, mutta hyvä se olisi saada jostain niitä esimerkkejä että Ilveksessä voi tehdä muutakin kuin pitää hauskaa ja pelata kiekkoa samalla. Ei tarvitse unohtaa ilvesläistä identiteettiä, mutta tuoda siihen paljon enemmän kunnianhimoa.
Jestas sentään, mutta nyt pisti
@toskala erittäin asiapitoisen viestin. Tietty veijarimaisuus pitää Ilveksessä säilyttää, mutta ryyppyreissuilla ja lintsaamisella rehvastelu ja niiden jatkuva esille tuonti eivät ole nykypäivän ammattilaisuutta. Noillekin on tietyissä rajoissa tilaa, mutta niiden ei pidä olla jatkuvan "ihannoinnin" ja "ylistyksen" kohteena. Toivottavasti mediatiimi ottaa tuosta koppia, jos (ja toivottavasti kun) podcastia jatketaan. Olen aivan varma, että jokaiselta vieraalta löytyy sankaritarina kerrottavaksi - toisilta isompi tarina, toisilta pienempi -, kunhan juontajat osaavat ohjata keskustelua oikeaan suuntaan.
Tätä kautta voitaisiin saada nytkäytettyä jonkinlainen uuden kulttuurin alku liikkeelle myös tällä saralla.
Ei mitään Santerilta pois ja oon erittäin helpottunu ja ylpee, että on saanu tilaisuuden kaiken jälkeen tulla uudestaan.
Toivon tosiaan kaikkee hyvää, mutta puheet olis kans hyvä muuttaa teoiks.
Sen verra itekki työelämässä ollu, tiedän että puhujia riittää, tekijöitä vähä vähemmä. Älkää ymmärtäkö väärin en sano Santeria tyhjänpuhujaks, mutta tarvitaan näyttöjäki.
Tulevaisuudessa nähään mihin riittää, toivottavasti ei terveyshuolet enää paina.
Virtasella on mennyt nuoren miehen kehityksen ja urapolun kannalta kaksi tärkeää kautta enemmän ja vähemmän pilalle jääkiekkoa huomattavasti isompien asioiden kanssa taistellessa. Jos se ei riitä näytöksi, että hän on sitkeydellään ja periksiantamattomuudellaan taistellut itsensä takaisin ammattilaisurheilijaksi sekä kaivanut aina sen positiivisuuden riekaleen synkkyyden keskelle, on vika ja puutteet näyttöjen arvioijan kriteereissä sekä ymmärryksessä, ei näyttöjen antajassa.
En osaa määrittää, mikä jääkiekkoon liittyvä suoritus voisi kuvastaa sitä työtä ja tuskaa, jonka Virtanen on läpikäynyt, mutta aika helvetin monta kaksinkamppailuvoittoa, blokista aiheutunutta mustelmaa ja jatkoaikamaalia saisi kasaan laittaa, että puhuttaisiin vastaavista näytöistä.