Ilveksen pitää olla ajoissa hereillä ja etsiä sellaisia lupauksia pitkäjänteisesti, jotka hakevat uutta nostetta uralleen ja isoa vastuuta läpimurtoon. Arttu Ruotsalainen on hyvä esimerkki onnistuneesta värväyksestä, jossa sekä seura että pelaaja ovat todennäköisesti tyytyväisiä. Sama pätee Teemu Rautiaiseen. Uskon Jarkko Parikankin kohdalla käyvän näin ja Aleksi Mustonen sekä Joonas Korpisalo voitaneen laskea viime vuosilta samaan kastiin.
Ulkomaisten nuorten kohdalla riskit ovat suuremmat kuin kotimaisten, koska Ilveksen resursseilla ei juurikaan pystytä muuhun kuin youtube-kykyjenetsintään. Mestistä pitäisi seurata ehkä nykyistäkin aktiivisemmin ja toisaalta olla rohkea aikanaan Canadian Hockey Leaguen alaisiin sarjoihin lähteneiden suomalaisten nuorten pelaajien kiinnittämiseen pitkillä sopimuksilla, mikäli omasta takaa ei vastaavalle pelipaikalle tai rooliin ole kasvamassa pelaajia. Omavaraisuuden luomiseen kuuluu myös junioripoolin kasvattaminen ulkoa, mikä tarkoittaa rahallisia satsauksia myös A-juniorirekrytointiin.
Turusen kohdalla hintalappu nousee korkeaksi ja tämä pääsee valitsemaan seuransa. Ilveksessä olisi paikka kärkiketjuissa, mutta niin olisi vuoden päästä aika monessa liigaseurassa tai SHL:ssa.
Lisäksi pitäisi saada talous sellaiselle pohjalle, että onnistuneet ulkomaalaisvärväykset á la Piskula kyetään pitämään, eivätkä nämä päädy toiseen liigajoukkueeseen.
Palven kohdalla voi kysyä, että oliko kyseessä edes mikään varsinainen "löytö"? Tätähän ehdoteltiin useamman tahon toimesta Ilvekseenkin 2015-2016 -kauden aikana, jolloin tämä iski 71 pistettä tauluun Jukureissa. Eiköhän Mestistä dominoineen pelaajan perässä ollut useampikin seura, mutta HPK toki ehti ensin.