Oli mielenkiintoinen tosiaan se tv-studion keskustelu. Rahaa on, hauiksia pitäisi näyttää, sentteri tarvitaan kärkeen, nyt on ikkuna auki eikä näitä tilaisuuksia joka vuosi tule, molemmat kommentaattorit yhteen ääneen, innoissaan joukkueesta ja yhtä innoissaan vahvistamassa sitä.
Tuli sellainen tunne, että Tillun voi olla vielä vaikea väistää julkista kritiikkiä tänä vuonna kauden jälkeen.
Sitä faktaahan hankinnat eivät suuresti muuta, että mestaruus on jokaisena yksittäisenä vuotena epätodennäköisempää kuin päätyä johonkin ihan muuhun lopputulemaan. Kyse on siitä, että hyvillä hankinnoilla allekirjoitetaan, todennetaan ja kirkastetaan seuran visio ja tavoite, samalla hankitaan "lupa hävitä kunniakkaasti". Hyväksyvätkö kaikenmaailman anayytikko-Sihvoset Tillun yrityksen, jos tulokkaat jäävät Saipan epäonnistujiin. Haluan siis korostaa, että tähän tilanteeseen päädytään todennäköisesti. Esimerkiksi vedonlyöntimarkkinan arvion mukaan 85 prosentin todennäköisyydellä tulemme keväällä pohtimaan, miksi Ilves ei saavuttanut tavoitettaan. Miten Ilveksestä puhutaan tuolloin ja miten se vaikuttaa meidän kaikkien käsityksiin Ilveksestä, tai viime kädessä kuuluisaan Ilves-huumaan, joka tuntuisi elävän ja hengittävän jonkinlaista alati kasvavaa toivoa.
Olen vähän sitä mieltä, Ilveksen tulee esittää joko a) vakuuttavia hankintoja, b) mestaruus tai c) nousujohteista kehitystä (hopea). Jopa game 7 tappio semifinaalissa voisi käydä, jos ihmiset kerkiävät todella aistimaan mestaruuden läheisyyden nahoissaan. Vahvat pelaajahankinnat antavat anteeksi epäonnistumisen koko paketissa. Alati kasvavan toivon kipinää on siis pidettävä yllä. Tässä mielessä joku Loimaranta sisään ja tappio pronssipelissä olisi itse urheilullista tappiota suurempi imagotappio.
