Vs: Scouttausketju
Jos katseet käännetään (pakon sanelemana tai vapaavalintaisesti) Pohjois-Amerikan suuntaan, olisi suotavaa, että Juupella olisi siellä päässä joku, joka osaisi skoutata oikeantyyppisiä pelaajia Liigan ja juuri Ilveksen tarpeisiin ja pelitapaan.
Tappara on hyödyntänyt pohjoisamerikkalaispelaajien kohdalla Jari Kekäläisen kontakteja ja samanlaista yhteistyötä kaipaan edelleen Ilvekseen. Oikeanlaisella ymmärryksellä varustettu pelaajakoordinaattori osaa seuloa esimerkiksi yliopistosarjoista sellaiset pelaajat, joille Euroopan kaukalot olisivat paras ponnahduslauta uralla. Pienikokoiset, mutta tekniset pelaajat ovat sitä osastoa, joille olisi täällä vahvat markkinat, mutta floppiriski mantereen ja kulttuurin muuttuessa on aina oma haasteensa. Tästä syystä pelkkien tilastojen tueksi tarvittaisiin dataa myös pelaajasta henkilönä. Lisäksi kaukalossa tapahtuu paljon sellaista, jota eivät tilastot kerro, joten olisi ensisijaisen tärkeää tietää, millaista kiekkoa ko. pelaaja oikeasti pelaa.
Jos nyt otetaan kärjistetty esimerkki, niin joku "köyhän miehen Dany Heatley" voi nakuttaa yliopistosarjassa tai AHL:ssä hurjat tehot pyörien 58 minuuttia pelin ulkopuolella. Toki vastaava voi onnistua myös isossa kaukalossa, mutta Liigan luistelutempo ja pelikuri ovat kuitenkin sitä luokkaa, että yleensä pelaajalta vaaditaan myös "pelille heittäytymistä"; eli jatkuvaa aktiivisuutta ja aloitteellisuutta.
Floppiriski pienenee, kun on joku, joka on paitsi nähnyt pelaajan tositoimissa, myös tutustunut pelaajan persoonaan henkilökohtaisesti tai saanut persoonasta ensikäden tietoa luotettavien kontaktien kautta. Samalla kasvaa todennäköisyys sille, että suuresta massasta voisi löytyä pelaaja, jota tehojen vuoksi ei muualla olla edes noteerattu, mutta josta pelillisten ja persoonaan liittyvien ominaisuuksien kautta sukeutuukin isossa kaukalossa todellinen helmi.
Eli pointtina se, että pohjoisamerikkalaisten pelaajien lisäksi Ilveksen tulisi skoutata Pohjois-Amerikasta pelaajakoordinaattori.