Kyllähän tämä kolmikko on valovuoden edellä edellistä organisaatiota, enkä kaipaa sitä aikaa kyllä yhtään kun kierrettiin Vaasat, Mikkelit ja Joensuut neljän vuoden sisään karsintoja pelaamassa ja totta kai myös kannustamassa. Eli siihen nähden joo ollaan eteenpäin tultu.
Mutta edelliseen viiteen vuoteen kehityssuunta ei ole lainkaan suotuisa. Miksei Niemelälle voida kasata tuollaista joukkuetta mikä Pendolla oli? Eikä edes tarvis Nikuja ylipanostaa, ”koska voi”. Nyt suunta on ollut kokoonpanossa alaspäin niin laadun kuin kiinnostavuudenkin suhteen, osin koko liigan mukana mutta etenkin Ilveksen osalta.
Mulle on aivan sama ollaanko 9., 10. vai 3. tai 4. Jos näissä ei olisi taloudellisesti mitään eroa niin melkeem miemuummin 9./10. niin pääsee nopeammin nuolemaan haavojaan.
Mitähän sille hienolle strategialle kuuluu? Kyllä, juuri sille missä tavoitellaan huippujengin asemaa yhtenä isoista urheilullisesti ja taloudellisesti? Strategiakautta on vielä ensi vuosi jäljellä, muistellaanko missä pitäisi strategian toteutuessa olla (se on muuten toimitusjohtajan tärkein tehtävä):
”
-Kestävän urheilullisen menestyksen tavoittelu ja saavuttaminen.
-Asiakaskokemuksen (fanit, yritysasiakkaat) seuraavalle tasolle vieminen.
”
Näiden onnistumisesta ei liene tarvetta vääntää veistä.
”
-Pelaajabudjetin vuosittainen kasvattaminen muiden mitalijoukkueiden tasolle.
-Urheilutoiminnan johtamisen, rakenteiden ja osaamisen jatkuva kehittäminen.
-Pelaajien harjoitteluolosuhteiden ja kokonaisvaltaisen pelaajakokemuksen jatkuva kehittäminen.
-Valmennuksen kehittäminen suunnitelmallisen toiminnan ja apuvälineiden osalta.
-Yhteistyön tiivistäminen Ilves ry:n kanssa.
-Mestis-yhteistyön edelleenkehittäminen.
”
Näistä voitaneen todeta, että onneksi mitalijoukkeina on Saipaa ja Kookoota niin ei ole hätää budjetissa. Miten urheilujohtamista on kehitetty strategiakaudella? Entä Mestis-yhteistyötä?
”
Varteenotettava mestarikandidaatti joka vuosi Liigassa.
Pelaa säännöllisesti CHL:n pudotuspelejä.
On vetovoimainen organisaatio tavoitteellisten pelaajien näkökulmasta – pelaajakokemus ja kehittyminen.
Kykenee taloudellisesti kilpailemaan huippupelaajista ja -lupauksista Suomessa ja osin Euroopassa.
Juniorituotanto on ammattimaisesti johdettu ja linkitetty edustusjoukkueen peli-identiteettiin.
Pystyy tarjoamaan pelipaikkaa isolle joukolle kehittyviä pelaajia (Liiga, Mestis, U-20, U-18).
”
Oltiinko me varteenotettava mestarikandidaatti? Kyetäänkö me olemaan vetovoimainen organisaatio? Kilpaillaanko taloudellisesti Suomessa ja osin Euroopassa?
Fanikokemuksesta:
”
Ollakseen eurooppalainen jääkiekon suurseura, myös fanikokemuksen ja fanikulttuurin tulee olla Euroopan parhaiden seurojen tasolla.
Ilves pyrkii kehittämään fanikokemusta kaikilta osiltaan ja edesauttaa kulttuurin syntymistä.
”
Vastaakohan tämäkään nyt ihan tekoja..
Brändistä:
”
Tulevaisuuden Ilves on kansainvälisesti hyvin tunnettu, vetovoimainen, menestykseen ja yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen yhdistettävä urheilubrändi, josta kaikki olemme ylpeitä.
”
Olemme tällä hetkellä yleinen naurunaihe ja vitsi #1. Kidutettu eläin häkissä.
Summa summarum:
Joko tuo strategia on kuopattu hiljaa yön pimeinä tunteina tai sitten ollaan onnistuttu todella hyvin epäonnistumaan sen toteuttamisessa.
Kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan? Mihin suuntaan Suomen hienoimman yhteisön laiva seilaa ja kuka sitä ohjaa?
