vilperi
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 194
Toivoa sopii, että pikku hiljaa joululahjukseksi kirjan saaneet ovat päässeet lukuhetkessä eteenpäin kuin naapurin Juti rillaushommissa. Nopeilla lukijoilla lienee tekstin tavaus menossa takakannessa, sillä onhan kirja todella helppolukuinen, ilvesläiselle ja kaikille kotimaiselle vähintäänkin mielenkiintoinen. Tästä jo kertoo monet teaserit mediassa ennen kirjan ilmestymistä.
Vaikka kuulun siihen ryhmään, jotka lukevat todella hitaasti ei kirjan lukemiseen mennyt marraskuussa kuin ehkä kaksi ja puoli arkipäivää. Ja siinä työtkin haittasivat lukukokemusta. Taitaa käydä niin, että tämä opus pitää lukea toistamiseen tai kolmannen kerran Veijareita ja Virtuooseja -kirjan tapaan. Mainittakoon, että yksi V&V -kirjan lukuhetki tapahtui armeijan harm… kurkkusalateissa loppusodassa.
Mutta sitten kirja-arvosteluun. Kuten todettu, kirja on todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Osa tarinoista oli jo luettu jo Veijareita ja Virtuoosi -kirjassa. Kertaus on tottakai opintojen äiti, mutta aivan näin paljon niitä en olisi laittanut kirjaan.
Toinen asia, mitä kritisoin on kadonneen vuosikymmenen vähäinen käsittely. Koska tunnen kirjailijan, tiedän ettei hän seurannut Ilvestä niin lähellä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella ja 2010-luvun alkupuolen tötöilyjä ties kuinka paljon. Kirjasta puuttuu mm. sellaiset tapahtumat kuin Minnesota-peli, joka taisi olla alkusysäys taloudelliselle ahdingolle. Projektit Poika ja Ilves, Ilves-akatemia, Viiri viidessä vuodessa jne. Raunion kausikorttikamppanjat, jossa bonarit taisivat nojata enemmänkin kappalemääriin tai liikevaihtoon kuin liikevoittoon. Kahvitteluhetket Sjöblom casen jälkeen. Tämän lisäksi ”shortssipojat” lakeijoineen saivat tilaisuudessa pestä selkänsä, ilman suurta itsekritiikkiä tai muuta kritiikkiä. Saati näiltä herroilta ei tainnut tippua pätkääkään katumusta tekemiseen. Ja toisaalta jäipä pois ulkojäiden aikana tapahtunut Tampereen kaupungin kilpailutus Sorsapuiston tekojäästä, jossa Ilveksen johdolla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta joka aiheutti Ilvekselle suuret tappiot.
Ja jäipä tarinasta pois mm. Mark Leen lähtö, Radek Dudan ja slovakipakkien yhteenotot, peliongelmaisen ulkomaalaisvahvistuksen otteet, Tuokkolan ensimmäisen kokonaisen kauden uskottavuuden palautuksen, vaikka katsomossa oli käytännössä koko kauden ykköskenttä Marjamäki-Corso-Pesonen Tukio, eikä Järventien Marakaan ollut enää mitä oli IFK:n mestarijoukkueessa. Onpa silmiini ja korviini tullut tapahtumia, josta olisi voinut saada hyviä juttuja mallia ”Veikon ja Riken lenkki”, mutta näitä en sen enempää lähde avaamaan. Onpa kirjassa paljon asiavirheitäkin mm. LeKiä väitetään Lempäälän Kiekoksi, kun kyseessä on Lempäälään Kisa ja jäsen toskala luetteli muutamia muistakin viestissään aiemmin.
Luettuani kirjan tungin kirjan lähes väkipakolla sen eräällä asiantuntijalle, joka kyllä tietää Ilveksen ja suomalaisen jääkiekon historian 50-luvulta aina jonnekin 90-luvulle, mutta sitten alkoi kiinnostus loppumaan tuttujen lopettaessa pääsarjatasolla. Tuomio Ilveksen historiasta oli tyly: ”Tiesin kyllä näitten kahvitteluhetkien (oma lisäys, tuttujen ja kavereiden kanssa, ei Ilves-johtoon liittyvien henkilöiden kanssa) ja kohtaamisten kanssa, että Ilves on sekaisin. Mutta jumalauta se seura on ollut sekaisin. Ei tollasta oikeesti voi olla, että Lasse on joutunut ostaan omalla kortilla tavaroita. Eikä tollasta voi olla, että Taisto on kopissa sanonut Jamolle kopissa ettet tuu tälle puolelle.”
Näistä kappaleista huolimatta täytyy muistaa, että kirja kertoo Lasse Laukkasesta (ja muista Ilves-tarinoista). Jos katsoo hetkiä Veijarit & Virtuooseja -kirjasta, olisi siinä saanut oikeasti parinkin tämän kirjan paksuista kirjaa Ilves-huolto, jos joku ansaitsee tässä menneiden vuosien sähellyksessä vähintään kirjan. Oikea kunnia Lasselle ja JP:n - Järvisen Markku, Mengele Tuomista, Mauri Autostas ja kumppaneita unohtamatta - pyyteettömälle työlle olisi ollut mestaruus, kaksi tai viisitoista sen noin 35 vuotta sattuneen ylivoimaisen mestaruuden lisäksi.
Mikäli joulupukki toi pelkkiä risuja joululahjaksi, kannattaa kirjaa tästä pienoisesta kritiikistä tai hehkutuksesta hankkia kirjahyllyyn. Kirja, kun luo luettaessa suuria tunnetiloja ja kuvaa tekstimuodossa kuinka suuri asia Tampereen Ilves on.
Ja tulee olemaan. Minulle, sinulle, kirjailijalle Lasselle ja JP:lle, sekä monille muille.
Vaikka kuulun siihen ryhmään, jotka lukevat todella hitaasti ei kirjan lukemiseen mennyt marraskuussa kuin ehkä kaksi ja puoli arkipäivää. Ja siinä työtkin haittasivat lukukokemusta. Taitaa käydä niin, että tämä opus pitää lukea toistamiseen tai kolmannen kerran Veijareita ja Virtuooseja -kirjan tapaan. Mainittakoon, että yksi V&V -kirjan lukuhetki tapahtui armeijan harm… kurkkusalateissa loppusodassa.
Mutta sitten kirja-arvosteluun. Kuten todettu, kirja on todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Osa tarinoista oli jo luettu jo Veijareita ja Virtuoosi -kirjassa. Kertaus on tottakai opintojen äiti, mutta aivan näin paljon niitä en olisi laittanut kirjaan.
Toinen asia, mitä kritisoin on kadonneen vuosikymmenen vähäinen käsittely. Koska tunnen kirjailijan, tiedän ettei hän seurannut Ilvestä niin lähellä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella ja 2010-luvun alkupuolen tötöilyjä ties kuinka paljon. Kirjasta puuttuu mm. sellaiset tapahtumat kuin Minnesota-peli, joka taisi olla alkusysäys taloudelliselle ahdingolle. Projektit Poika ja Ilves, Ilves-akatemia, Viiri viidessä vuodessa jne. Raunion kausikorttikamppanjat, jossa bonarit taisivat nojata enemmänkin kappalemääriin tai liikevaihtoon kuin liikevoittoon. Kahvitteluhetket Sjöblom casen jälkeen. Tämän lisäksi ”shortssipojat” lakeijoineen saivat tilaisuudessa pestä selkänsä, ilman suurta itsekritiikkiä tai muuta kritiikkiä. Saati näiltä herroilta ei tainnut tippua pätkääkään katumusta tekemiseen. Ja toisaalta jäipä pois ulkojäiden aikana tapahtunut Tampereen kaupungin kilpailutus Sorsapuiston tekojäästä, jossa Ilveksen johdolla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta joka aiheutti Ilvekselle suuret tappiot.
Ja jäipä tarinasta pois mm. Mark Leen lähtö, Radek Dudan ja slovakipakkien yhteenotot, peliongelmaisen ulkomaalaisvahvistuksen otteet, Tuokkolan ensimmäisen kokonaisen kauden uskottavuuden palautuksen, vaikka katsomossa oli käytännössä koko kauden ykköskenttä Marjamäki-Corso-Pesonen Tukio, eikä Järventien Marakaan ollut enää mitä oli IFK:n mestarijoukkueessa. Onpa silmiini ja korviini tullut tapahtumia, josta olisi voinut saada hyviä juttuja mallia ”Veikon ja Riken lenkki”, mutta näitä en sen enempää lähde avaamaan. Onpa kirjassa paljon asiavirheitäkin mm. LeKiä väitetään Lempäälän Kiekoksi, kun kyseessä on Lempäälään Kisa ja jäsen toskala luetteli muutamia muistakin viestissään aiemmin.
Luettuani kirjan tungin kirjan lähes väkipakolla sen eräällä asiantuntijalle, joka kyllä tietää Ilveksen ja suomalaisen jääkiekon historian 50-luvulta aina jonnekin 90-luvulle, mutta sitten alkoi kiinnostus loppumaan tuttujen lopettaessa pääsarjatasolla. Tuomio Ilveksen historiasta oli tyly: ”Tiesin kyllä näitten kahvitteluhetkien (oma lisäys, tuttujen ja kavereiden kanssa, ei Ilves-johtoon liittyvien henkilöiden kanssa) ja kohtaamisten kanssa, että Ilves on sekaisin. Mutta jumalauta se seura on ollut sekaisin. Ei tollasta oikeesti voi olla, että Lasse on joutunut ostaan omalla kortilla tavaroita. Eikä tollasta voi olla, että Taisto on kopissa sanonut Jamolle kopissa ettet tuu tälle puolelle.”
Näistä kappaleista huolimatta täytyy muistaa, että kirja kertoo Lasse Laukkasesta (ja muista Ilves-tarinoista). Jos katsoo hetkiä Veijarit & Virtuooseja -kirjasta, olisi siinä saanut oikeasti parinkin tämän kirjan paksuista kirjaa Ilves-huolto, jos joku ansaitsee tässä menneiden vuosien sähellyksessä vähintään kirjan. Oikea kunnia Lasselle ja JP:n - Järvisen Markku, Mengele Tuomista, Mauri Autostas ja kumppaneita unohtamatta - pyyteettömälle työlle olisi ollut mestaruus, kaksi tai viisitoista sen noin 35 vuotta sattuneen ylivoimaisen mestaruuden lisäksi.
Mikäli joulupukki toi pelkkiä risuja joululahjaksi, kannattaa kirjaa tästä pienoisesta kritiikistä tai hehkutuksesta hankkia kirjahyllyyn. Kirja, kun luo luettaessa suuria tunnetiloja ja kuvaa tekstimuodossa kuinka suuri asia Tampereen Ilves on.
Ja tulee olemaan. Minulle, sinulle, kirjailijalle Lasselle ja JP:lle, sekä monille muille.
Viimeksi muokattu:
