Peli ei ole ollut viime aikoina Ilveksen puolelta erityisen näyttävää tai hyökkäysvoittoista, mutta pitääkö sen ollakaan? Katsokaapa vaikka pikakelauksella Kerhon marssi mestaruuteen 2019: Kerho ei juurikaan pelejä hallinnut tai esittänyt kovinkaan näyttävää kiekkoa, mutta silti onnistui tekemään aina ne tarvittavat maalit. Taipui ja taipui, muttei katkennut missään vaiheessa. Erityisesti voi katsoa välieräsarjan pelin 5, jossa Kerho tempaisi 10 minuutissa itselleen 3-1 johdon ja puolusti sitä karhuemon lailla loppuun asti juurikaan hyökkäämättä kontrolloidusti koko 50 minuutin ajan. Tai kärppäsarjan pelit 6 ja 7 jossa Kerho 80% ajasta altavastaajana, mutta sitten vei 7. pelin jatkoajalle ja loppu muistetaan. Pennasta pidettiin nerona, Myrrä saisi varmaan samalla tyylillä pelkkää "väärin voitettu" - kitinää.
Marjamäellä on ihan samalla tavalla omat heikkoutensa kuten kaikilla muillakin valmentajilla. Maajoukkueessahan tuo nähtiin että liian yksityiskohtainen pelin vaatiminen ja pelitavan korostaminen kaikessa tekemisessä tappoi pelitunteen kun pelaajat aina ensiksi mietti että mitä nyt pitää tehdä eikä luottaneet vaistoihinsa. Lisäksi Kukkosen myötä Kärppien kopista on lähtenyt paljon johtajuutta. Jos träppi pelottaa, niin se vaatii vain sitä että pitää olla kärsivällinen ja odottaa sitä yhtä virhettä ja sitten lähteä vastaiskuun hirveällä nopeudella.
Kärppien ongelma ei ollut Lauri Mikkola, vaan intohimon puute, alhainen vaatimustaso ja ylipäätään organisaationa mukavoituminen joka taas näkyi siinä että Kärpissä vain oli liian mukavaa pelata. Marjamäki ei pysty tekemään kokonaisvaltaista vallankumousta Kärpissä kolmessa viikossa, ainoastaan antamaan jonkinlaista laastaria.
Sunnuntaina on se iskun paikka. Silloin vaan hitonmoinen ralli päälle ja pakotetaan Kärpät syvään ja kaivamaan laitoihin. Ja luistellaan niiltä jalat alta, ihan samalla tavalla kuin päästiin Kärppien ihon alle runkosarjassakin. Ja nyt kun kerrankin se kotietu meillä oikeassa po-sarjassa on, se pitää käyttää. Hitonmoinen huuto ja meteli päälle ja pakotetaan Kärpät pois mukavuusalueeltaan niin että saadaan se pieni epävarmuuden siemen kylvettyä päähän. Areenan yleisön on oltava se kuudes kenttäpelaaja, joka nostaa pelaajien pelitunteen tappiin ja antaa vielä 5% lisävirtaa jokaiseen potkuun. Jos tullaan itsevarmuutta uhkuen peliin näytetään heti että tänä keväänä Ilves ei ole tullut osallistumaan vaan voittamaan, kyllä se siellä Ohtamaan ja Mäenalasenkin pääkopassa alkaa pelko jäytää.
Meillä on vain voitettavaa. Nyt ei ole aika pelätä. Nyt on aika uskoa.