1-0 maalin jälkeen kysyin kaveriltani, että tiedätkö mistä tietää, että peli jännittää ihan hitosti? Vastasin, että siitä koska aloin vanhasta muistista katselemaan jo kelloa...
No aikamme naurettiin ja Ilves mätti maaleja minkä kerkesi, oli aivan epätodellinen olo. Nyt on ihmeellisen euforinen olo, mutta itse pelistä ei jäänyt oikein muuta mieleen, kuin valtava ero halussa voittaa. Ilves oli ensimmäisestä vaihdosta asti valmis kamppailemaan ja voittamaan. Kärpät taas vaikutti jotenkin alistuneelta ja toivovan, että tästä selviäisi ilman mustelmia.
Hallissa oli jotenkin aiempaa väkevämpi tunnelma ja tuntui, että se oikein yllytti Ilvestä laukomaan 3-0 tilanteeseen asti. Luultavasti se oli sovittu juttu valmennuksen käskystä, mutta tuntui, että Ilveksen pelaajat janosivat mahdollisuuksia räjäyttää Areena kerta toisensa jälkeen siinä onnistuen.
Marjamäki tuli vastaan ennen peliä ja taputti erästä kärppien kannattajaa selkään naureskellen. Meinasin vahingossa törmätä kaksikkoa päin, ja toivotin tsemppiä peliin myös Marjamäelle. Pitänee tehdä sama jatkossakin, hyvin näytti toimivan... Ja Mäenalanen on ressukka. Siinäpä ne tärkeimmät huomiot tällä erää vastustajasta.