Täytyy myöntää, että olo on melko kummallinen. Samaan aikaan mietin, että näinhän tässä piti käydäkin, ja toisaalta miettii, miksi tässä aina käy näin. Se on sitä kuuluisaa Ilves fanin elämää. Olen vajaa neljäkymmentä vuotta tätä seuraa kannattanut sydämestäni, eikä se tule muuttumaan tämän jälkeenkään. Vuosia on tehnyt mieli rekisteröityä tänne palstalle, jota aktiivisesti seuraan, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Eilen, kesken 5 vs 3 ylivoiman, päätin antaa tulla pihalle kaiken vitutuksen, rekisteröidyin ja kirjoitin jo viestin, jossa manasin Ilves tekemisen alimpaan helvettiin. Onneksi jätin sen tekemättä. Nukutun yön jälkeen on helpompaa ajatella kirkkaammin.
No mitä sitten on mielessä? Ajattelin kirjoittaa lyhyesti omia näkemyksiä siitä, miksi tämä kausi päättyy näin. Ehkä tämä toimii itselle myös terapiana, että saa puhaltaa kaiken paskan pihalle. Ja sitä kautta helpompi lähteä nauttimaan kesästä. Tässä ajatuksena nostaa muutamia pointteja, mitä itselle tullut kauden mittaan mieleen ja miten ne ongelmat konkretisoitui omasta mielestä näissä playoffseissa.
Lähden purkamaan tätä asiaa valmennuksesta. Tietämättä, mitkä on ne syyt, että Myrrä laitettiin matkaan, olen sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Jälkeenpäin toki voi viisastella loputtomiin asiasta. Pennanen toi tekemiseen sellaisia asioita, että ei tarvinnut aina kahden maalin johtoasemassa pelätä, miten tämäkin voidaan kusta. Lisäksi totaalisten ohipelien määrä runkosarjassa väheni merkittävästi. No miksi tulosta ei sitten tullut? Pennanen & Helminen tuli kesken kauden valmentajiksi, eikä he ole voineet vaikuttaa pelaajiin eikä kesäharjoitteluun. Kesken kauden pelitavan muuttaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu, ja etenkin pudotuspeleissä näytti, ettei se pelitapa tule pelaajilta ihan selkärangasta. Ei luotettu/ uskottu siihen, mitä pitää tehdä. Toiseksi valmentajat mielestäni epäonnistuivat henkisen puolen valmistautumisessa. Etenkin Pelicans sarja osoitti sen, että mikä merkitys henkisen puolen jutuilla on. Tässä on iso petraamisen paikka tulevaisuudessa. Kolmanneksi nostaisin vielä peluuttamisen, vaikka ei tiedossa olekaan, mitä vammoja itse kullakin on. Jotenkin on tunne, että muissa joukkueissa peluutetaan ns ”kuumia” pelaajia enemmän, ja aloituksiin laitetaan ne, kellä homma toimii. Tätä en Ilveksessä kyllä nähnyt. Lisäksi esim Nymanin peluuttaminen 4-ketjussa ei auta joukkuetta, eikä Nymania eteenpäin. Kaverin erityisosaamista on laukaus ja maalinteko, ja nyt otettiin rouhimaan 4 kenttään. Ei aukea minulle.
Hyökkäyksen osalta jollain tapaa itselle jäi kaudesta fiilis, että yritetään pelata Konnalle kruunua kaudelle, ja sitä kautta focus omaan tekemiseen jäi piippuun. Esim pudotuspelien ylivoimasta jäi todella paskamaku, kun yhden kaverin kautta haetaan ratkaisuja. Tähän olisi toki valmentajien pitänyt puuttua, ja syy ei ole pelkästään Kontiolan. Syy oli siinä, että sellaiselle annetaan mahdollisuus. Hyökkäyksen osalta myös kurinalaisuuden puute näkyi etenkin pudotuspeleissä. Otettiin tyhmiä jäähyjä, kuskattiin tosi paljon kiekkoa yksin ja vaikeisiin paikkoihin, tehtiin päättömiä ratkaisuja kiekolla, pelattiin ylipitkiä vaihtoja etc. Ei lainkaan voittavaa kiekkoa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii kapteenimme. Liian usein hän oli aiheuttamassa kentällä omalla tekemisellä ratkaisuja, jotka ei kuulu joukkueen tekemiseen. Ja jos kapteeni luistaa joukkueen pelitavasta, mitä siitä seuraa? Ja tällä en todellakaan arvioi Eemelin merkitystä joukkueelle, ainoastaan hänen toimintaa kapteenina. Mielestäni olisi vakavasti syytä pohtia, onko Eemeli Suomi sellainen kapteeni, joka voi johtaa Ilveksen mestaruuteen asti. Eemeliä tarvitaan siihen, että mestaruus voitetaan. Kapteenin tehtävänä on viedä valmennuksen viestiä, ja toimia hengennostattajana joukkueelle. Se, että olet parhaimpia pelaajia, ei riitä C kirjaimeen. Armeijassakin laitetaan parhaat tuloksen tekijät sellaisiin paikkoihin, josta tulosta voi tehdä ja kapteeniksi tulee yleensä sellainen, jolla katsotaan olevan parhaat kyvyt saada joukkueesta paras irti. Ja oma mielipiteeni on se, ettei Eemeli ole persoonaltaan oikea tyyppi kapteeniksi. Ilveksessä kapteenin tehtävä on myös henkisesti kuluttavaa, ja siihen on silloin valittava sellainen kaveri, joka ei välttämättä pelaa eniten, eikä tee pisteitä eniten, vaan saa omalla tekemisellä ja puheilla joukkueesta parhaan irti. Ja hyökkäyksen osalta vielä sellainen huomio, että kyllä meiltä puuttui se ykkössentteri. Ajatella, jos joku Jasekin tyyppinen pelaaja olisi pelannut esim Suomen ja Ikosen välissä. Niinpä.
Puolustuksen ja maalivahtien osalta meillä oli jo nyt joukkue, millä olisi voitu hyvin taistella mestaruudesta jo tällä kaudella. Varmasti yksittäisillä pelaajilla olisi ollut varaa parantaa, mutta mitään sellaista siellä ei mielestäni ollut, joka olisi ollut mestaruuden tiellä.
Vajaa vuorokausi kauden päättymisen jälkeen (pronssi ei oikein sytytä) olen sitä mieltä, että on ehkä hyväkin, ettei me tällä pelillä päästy tämän pidemmälle. Tämä antaa ensikautta ajatellen paljon mietittävään ja korjattavaa. Silloin tulemme entistä vahvempana, ja voimme oikeasti haastaa kilpailijat. Näillä esityksillä olisimme ottaneet Tapparalta niin lujaa turpiin, että se olisi voinut tuottaa pidempiaikaisempia traumoja.
Uskon vahvasti siihen, että kun tuleva valmennus pääsee alusta asti vaikuttamaan pelaajahankintoihin, pelitapaan ja tekemiseen, tulos tulee seuraamaan vahvasti perässä. Ilves on viimevuosina Risto Jalon johdolla tehneet Ilveksestä suurseuran. Se vaati paljon työtä ja välillä jopa ikäviä päätöksiä. Niillä kuitenkin varmistettiin se, että voimme jatkaa meille tärkeän joukkueen seuraamista. Nyt tästä kaudesta on tehtävä vain tarpeelliset johtopäätökset, tehtävä tarvittavat muutokset, saada joukkue pelaamaan yhteisen päämäärän eteen ja sitä kautta jatkaa kasvamistaan. Uskoa siihen ei saa menettää. Siinä tapauksessa jälki on samanlaista kuin viimeisen pelin 5 vs 3 ylivoima.
Nyt muutama kuukausi happea tästä, ja sitten taas odottamaan ja jännittämään. Go Ilves.
Eikä muiden vittuilu ja ilkkuminen paranna oloa. Sen olen tällä kaudella huomannut, että Ilves on ollut todella vihattu muiden kannattajien suunnalta. Vielä viime vuonna se ei ollut näin. Ehkä se on vaan hyvä asia. Ehkä muutkin näkee ja pelkää, että meistä voi vielä tulla jotain.
