Tappion jälkeen kai pitäisi pitää mölyt mahassa. Varsinkin, kun ensimmäistä ja viimeistä kymppiä lukuunottamatta Ilves oli heikko, huono ja jopa pelokas. No, ehkä kolmannen erän alkukin voidaan lukea Kerhoa vastaan hyväksi, mutta itse lasken sen siihen luokkaan, kun Eemeli Suomi, jälleen kerran, nappaa joukkueen reppuselkään tällä kaudella ja tekee niitä asioita, joita vain Eemeli Suomi voi tehdä. Ja mainittakoon, että Eemeli taisi tällä saada HPK:n toisen maalin tötöilyt anteeksi.
Muutama asia sai minut silti tässäkin ottelussa, ei nyt raivon partaalle, mutta kiukkuiseksi.
1. Erikoistilanteet, varsinkin alivoima:
Miten helvetissä neliön keskeltä voi mennä tällä kaudella pelistä toiseen syöttöjä läpi. Tänään niitä meni kaksi ja molemmille kertaa omissa soi. Olkoonkin, että se ensimmäinen maali pomppasi Arttu Pellin persuuksen kautta maaliin.
En keksi muuta kuin, että jos erikoistilanteita on harjoiteltu harjoituksissa, seisoo ylivoimaviisikkopaikallaan hieroen persettään laitaan ja heittäen takatolpille lättyä. Tässä on heräämisen paikka, sillä lähes kaikki vastustajan joukkueet liikkuvat ylivoimalla. Ja kolikon voi kääntää vielä toisinpäin. Jos Ilves pyörittää ylivoimaa, on se täysin kusessa, jos vihulainen painostaa aggressiivisesti. Ikäänkuin niin ei saisi pelata vaan pitäisi pelata niin kuin on käsketty kaikissa maailman pelikirjoissa.
Onneksi sentään Ilveksen ollessa 3:lla 5:tä vastaan onnistuttiin paremmin kuin 4:llä 5:ttä vastaan.
2. Viimeisten minuuttien siirretty rangaistus tappiotilanteessa pelatessa ilman maalivahtia on tulossa jäähy.
Mikä helkkarin idea siinä on, että sitä kiekkoa pyöritetään, pyöritetään ja hyöritetään. En ole Mensan jäsen, mutta tuskin pelaajat jäälläkään ovat. Sen verran olen kuiten matematiikan tunneilla ollut hereillä, että ainakin minun järkeeni menisi luopua kiekosta mahdollisimman nopeasti pois. Ihan jo sen takia, että jäälle saataisiin enemmän tilaa. Eikä 7. pelaajaa kannata tuossa tilanteessa uunoilla kentälle.
Lasketaas hieman tämänkin päivän tilannetta ottelun loppupuolella. Ilveksellä on 6 pelaajaa jäällä, HPK:lla 5+maalivahti. Peli pyörii hyökkäysalueella ja tuomarin käsi nuosee pystyyn Palven Oulan edessä. Silti pyöritään, toki luodaan jonkinlainen maalipaikkakin, voitetaan kiekko takaisin ja luodaan puolikasmaalipaikka. Tämänkin jälkeen vielä pyöritään kiekon kanssa, kunnes ala-arvoisesti viheltäneet raitapaidat päästävät kerholaisen lyhyelle istunnolle. Edellä mainittuun tuhraantui reaaliajassa noin 30 sekuntia (tuomarilla käsi pystyssä Palven edessä noin ajassa 59:10 ja Tuulola istumaan noin ajassa 59:40).
Ainakin mun logiikan mukaan mitä vähemmän jäällä on porukkaa, sitä varmemmin maali on helpompi järkätä. Hyökkäysalueen pinta-alaa en tiedä, enkä edes jaksa googlettaa, saati laskea, mutta jos sieltä vihulaiselta otetaan yksi pelaaja pois ja itsellä on kaksi pelaajaa enemmän, on se samaisen logiikan mukaan todennäköisempää tehdä maali kuin silloin, kun vihollisella on samalla alueella yksi pelaaja enemmän.
Voi olla, että olen helvetin tyhmä, mutta tämä tuntuu toistuvan kaudesta toiseen aina silloin tällöin. Ja varsinkin Tampereen Ilveksellä. Selittäkää minulle, mikä järki tässä kohtaa on pyörittää peliä, eikä lyödä peliä mahdollisimman nopeasti poikki? Ainoa asia, minkä keksin on helvetin paskat aloittajat.
3. Rankkarit
Tämä on se asia, mitä vihaan yli kaiken niin pelitilanteissa kuin pelin ratkaisemiseksi. Ilves tekee maalin rankkarista silloin tällöin, mutta pääasiassa se on kolikolla arpomista. 50-50 sijaan taitaa rankkareissa mennä prosentit 70-30, eikä missään tapauksessa vetäjälle.
Silti oli tänään helppoa arvata, mitä tuleman pitää, kun laukojaksi laitettiin Vatu Makkosen sokeapiste (ainakin Ilvestyskirja Nyt perusteella) Simon Stransky. En kiellä, etteikö tshekillä riittäisi taitoa, mutta miksi helkkarissa erän loppupuolella laitetaan heikolle jäälle kikkapoika vääntään ja kääntään sen sijaan, että tuossa ammuttaisiin kylmän viileästi kiekkoa maaliin.
Pelitilannerankkareissa pitäisi rikotulle joukkueella olla mahdollisuus vaihtaa rankkari ylivoimaan. Ilvestä, varsinkin tappiotilanteessa kotiottelussa tämä hyödyttäisi, vaikka todennäköisyysprosentit pienenisivät. Parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa tämä saisi yleisön puolelleen hetkeksi tai jopa räjähtämään muutaman sekuntin turhien veivailujen sijaan.
edit. Rankkareihin pätee aikalailla kolme tärkeää sääntöä:
1. Jos et osaa harhauttaa, ammu.
2. Jos jää on heikossa kunnossa, älä harhauta.
3. Jos harhauta, muista Jutin viisaat sanat, mitä Jarppa sanoi: "läheltä ylös"
----
Mutta jos jotain positiivista pitää hakemalla hakea, onneksi tänään ei laitettu junnuja jonottamaan tältä joukkueelta vielä nimmareita tappion päälle.