Näen Ilveksellä kaksi merkittävää riskiä. Toinen on Pennasenkin mainitsemat Suomen Toronton menestyspaineet, joiden voi olettaa koskevan eniten omia kasvatteja; tamperelaisia jotka ovat pelanneet jo junioreina Ilveksessä. Toiseksi, ollaan nyt niin rikas seura että hyvällä onnella voidaan saada tähän sarjaan "liian hyviä" pelaajia. Näissä on kuitenkin se riski, että todellinen tähtäin on seuraavalla kaudella rahakkaammissa sarjoissa.
Torstaina molemmat riskit laukesivat äärimmäisen katkerasti kolmannen erän ylivoimassa Clendeningin (palkkasoturi) ja Meskasen (oma kasvatti) hölmöilyyn. Niin, sehän oli vain yksi maali, eikä olisi ollut mikään pakko päästää kavennusta alivoimalla eikä varsinkaan tasoitusta jälleen omaan hölmöilyyn. Mutta. Urheilupsykologiasta tunnetaan hyvin ilmiöt, joita voidaan kuvata esimerkiksi lumipallolla joka lähtee pyörimään väärään suuntaan tai englanniksi momentum change. Myös Ika Lehtonen puhui Kaljucornerissa, että hän muistaa jokaisesta häviämästään playoff-sarjasta ratkaisevan hetken kun homma lähti menemään väärään suuntaan tai ote menetettiin. Siinä mielessä näyttää suoraan sanoen tosi pahalta. Olisi ollut tärkeä kukistaa kotipeikko heti alkuun. Sen sijaan saatiin omien hölmöilyjen takia Kalpan kotipeli niiden johtoasemassa ja jos se hävitään, niin ei voi olettaa häviämisen pelon ja sitä myötä kipsin kuin kasvavan moneen potenssiin.
Sitten jälleen kerran suurimmat fibat saa seuraavan kauden pelaajistohuhuista ja kaavailuista kun runkosarjamenestys on jo menettänyt uutuuden viehätyksensä.