Nykyinen olut vielä kesken, mutta vielä otan yhden. Paha olo? Enpä tiedä. Lähinnä tyhjä enää. Sen kolmannen pelin johtomaalin jälkeen olin jo kauden luovuttanut. OK, sen pelin vielä Ilves käänsi. Mutta sen jälkeen ei ole mitään kauhean isoja tunnekuohuja enää ollut, lähinnä lamaantunutta alistumista tai yllättyneisyyttä. Tämänkaltainen loppu tälle kaudelle riipaisee silti syvältä heijastettuna siihen mitä vielä joulukuussa oli ajatuksissa.
Välierätappioiden jälkeen en ollut näin lamaantunut. Henkilökohtaisesti pidän välieräpaikkaa minimivaatimuksena onnistuneelle kaudelle huippujoukkueelle. Siitä eteenpäin on sitten pienet marginaalit. Tältä kaudelta odotin silti paljon viime kauden juopotteluiden ja loukkaantumisten jälkeen. Lähtökohdat olivat optimaaliset pudotuspeleihin. Oli treenattu hyvin ja vastassa oli hieman väsytetty joukkue. Mutta urheilu jaksaa yllättää, ja tämä joukkue ei sitten loppujen lopuksi kestänyt vauhtikiekkoa. Karmaiseva pettymys että tällä kokoonpanolla ja tällä valmennusjohdolla tulos on tämä. Karmaisevaa. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä että peruuttelukiekosta on aika ajanut ohitse ja suomikiekon tulevaisuus on kovassa vauhdinpidossa ja vauhdikkaissa lähdöissä.
Ja silti, kaiken tämän jälkeen. Odotan ensi kautta innolla. Alkaahan silloin jälleen uusi projekti. Toivottavasti aktiivisemmalla pelitavalla. Sillä tämän rännittelyn lopputulos oli sija 5.