Tajusin muuten äskettäin etten ole kuukauteen hymyillyt, nauranut tai nauttinut oikeastaan mistään. Työt, liikunta, vapaa-aika, perhe-elämä. Kaikki on vaan mekaanista suorittamista. Nukkumaan nyt sentään on pystynyt. Olisi nyt edes nuo finaalit ohi ja saisi alkaa kunnolla sen surutyön ja kaikessa katkeruudessaan todeta että tälläkin kaudella Ilves oli se luuseriporukka ja Tappara vei taas kaiken ja alkaa odottaa uusia pettymyksiä.
On tämä aikuisiän Ilves-keväistä kaikista raskain. Karsintakaudetkin nyt saattoi päättää jonkinlaiseen voittoon. Nyt on vaan kaikki paskaa ja lunta tulee ihan konkreettisesti tupaan ovista ja ikkunoista.