Minä en ainakaan usko, että Ilveksen pelaajat eivät tuossa tilanteessa tienneet mitä siinä olisi pitänyt tehdä. Jääkiekossa ja muussakin joukkuepelissä vaikuttaa aika paljon se miten vastusta pelaa ja tässä kyseisessä tilanteessa Tapparan pelaajat Kuusela, Järvinen ja Malinen vaan tekivät asian aika saatanan hyvin!
Tapparan pelaajat heittivät puolustusnelikon läpi kaksi poikittaissyöttöä, kun saivat siihen mahdollisuuden. Ja he saivat siihen mahdollisuuden, kun neljä kaukalossa ollutta tupsukorvaa olivat kuin rusakot auton valoissa.
Yksityiskohtien ja pelin hienosäädön kautta pystytään varmasti vaikuttamaan asioihin mutta se ei poista sitä asiaa, että joskus vastustaja on vaan taitavampi.
Pallopelit ratkeavat melkein aina pelaajien tekemiin virheisiin. Loppukeväällä näemme, kuinka Champions Leaguen finaalikin ratkeaa jonkun pelaajan tekemään virheeseen. Ja silloin sentään pelataan korkeimmalla mahdollisella osaamisen tasolla, niin yksilö- kuin joukkuetasollakin, kaikki palloilulajit huomioon ottaen. Voidaan varmaankin olettaa, että taitavat pelaajat - ja tässä taito on käsitteenä ymmärretty hyvin kokonaisvaltaisesti - tekevät vähemmän virheitä.
Mutta ajatellaanpa tilannetta, jossa kaksi eri valmentajaa saisi käsiinsä täsmälleen saman pelaajamateriaalin Champions Leaguen finaaliin. Sekä Pep Guardiola että Harry Redknapp olisivat työstäneet joukkuettaan kolmen kauden ajan. Jälkimmäinen loisi finaalin alla joukkueeseensa - ja etenkin sen brittiläisiin pelaajiin - rentoutuneen, jopa laiskanpulskean tunnetilan, joka pohjautuisi hyvin peribrittiläiseen jalkapalloajatteluun, ja joukkueen pelillä olisi väljät raamit ja pelaajat saisivat pelin eri vaiheissa tehdä ratkaisunsa melko vaistonvaraisesti ilman edeltä käsin opeteltuja malleja, kun taas Guardiola olisi vuosien kuluessa tehnyt hyvin säälimättömiäkin ratkaisuja, tutkinut peliä ja sen lainalaisuuksia suorastaan maanisesti, vienyt sekä itsensä ja pelaajansa äärirajoille, opettanut pelaajille täsmälliset ratkaisumallit eri tilanteisiin ja hienosäätänyt peliä pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Guardiolan joukkueen pelaajat tietäisivät kaikissa tilanteissa sen, miten heidän pitäisi toimia suhteessa pelivälineeseen, oman joukkueen pelaajiin, vastustajiin ja tilaan, ja tätä olisi työstetty kolmen vuoden ajan päivästä toiseen, kun taas Redknappin joukkueen pelaajat alkaisivat vasta pallon saadessaan miettiä, mitä he seuraavaksi tekisivät. Jälkimmäisessä joukkueessa pelaajien "vapaus" ja "selkäydinpelaaminen" loisivat kentälle epätietoisuutta, kun taas Guardiolan joukkueessa juuri raamit, toisteisuus, opetetut toimintamallit ja saumaton toiminta yhdentoista miehen joukkueena antaisivat pelaajille tilaisuuden hyödyntää huipputaitojaan luovalla tavalla. Mitä olisivat todenäköisyydet voitolle?
Voin kertoa sinulle, että vaikka siellä Ilveksen alivoima nelikossa olisi seissyt kovasti arvostamasi "sählä" Salonen niin hän olisi pyörinyt siellä "sokoksen ovissa" ihan samalla tavalla kuin Matt Generous.
Tässä olet vienyt tajunnanvirran sellaiselle tasolle, etten oikein tavoita ajatuksesi punaista lankaa. Yritän sen tavoittaa, mutta pyydän etukäteen anteeksi, jos olen ymmärtänyt sinut väärin.
Ensinnäkin Salonen ei pelaa Ilveksessä. Kaikesta päätellen Jalo ja Kivi eivät edes halunneet häntä joukkueeseen. Mutta
jos Salonen pelaisi Ilveksessä ja
jos hän olisi ollut eilen pelaamassa alivoimaa Generousin paikalla, on todellakin täysin mahdollista, että hän olisi ollut ihan yhtä pahasti pihalla.
Jos niin olisi käynyt, voitaisiin tietenkin miettiä, että
miksi niin olisi käynyt. Minun vastaukseni jo tiedätkin.
Liigassa lähimpänä tätä yksityiskohtien hiomista on valmentajana Jukka Rautakorpi. Jukka tosin ei tyydy heikkoon materiaaliin, vaan vaatii johdolta parasta materiaalia.
Tässä heti perään toinen viesti, jonka funktiota en oikein ymmärrä. Mutta yritän. Sinä olet profiloitunut vahvasti ns. vanhan liiton hokiäijäksi, jolle jääkiekko selvästikin on peli, jota nyt vaan pelataan tietyllä tavalla, kun niin on aina tehty. Eli sinulle jääkiekko on jotakin, joka on ollut ja on, ei jotakin, mitä se voisi olla.
Tästä lähtökohdasta on helpompi ymmärtää se, että sinä ihan oikeasti saatat olla siltä mieltä, että Jukka Rautakorpi edustaa yksityiskohtien hallinnan korkeinta astetta. Tosin tästä ei taida olla paljon muita todisteita kuin Fälthin leikillinen twiitti, mutta kuitenkin. Saatat siis todellakin olla sitä miltä. Myönnän kuitenkin, että ihan ensivaikutelma viestistäsi oli se, että sinulla on ollut päällä eilisen tappion aiheuttama morkkis, ja olet ajatellut hoitaa sitä vetämällä esiin Rautakorpi-kortin, koska tiesit, että sitä heiluttamalla saat haalittua muutaman väsyneen peukutuksen.
Mutta jos Tukka-Jukka todella edustaa yksityiskohtien hallintaa parhaimmillaan, se vain alleviivaa käsitystäni jääkiekkoilusta kivikautisena pelinä verrattuna jalkapalloon. Rautakorpihan on valmentaja, jonka joukkueessa pelaajat eivät tasaviisikoin pelattaessa saa syöttää hyökkäysalueella poikittain muuten kuin päädyn kautta. Eilisilta toki osoitti, että se voi olla edelleen ihan toimiva tyyli silloin, kun pitää kahden erän ajan suojata kolmen maalin johtoa.
Jääkiekkoilun nykytilalle on kuvaavaa, että jopa NHL:ssä on yhä tarvetta vanhan liiton kuripoliiseille. Kun pelaajien "selkäydinpelaaminen" on karannut käsistä, kutsutaan paikalle Ken Hitchkock, joka luo joukkueebn pelille tiukat raamit. Mutta mitä tämä kertoo jääkiekkoilusta laijna?
Jukka ei näytä kaihtavan p-amerikkalaisuutta, sillä Ben Blood pelaa isoja minuutteja.
Hieno homma, kiva kun kerroit. Mutta miten tuo liittyy kirjoitukseeni, jota lainasit?