Mikä mentaliteetti? Mielestäni on hyvinkin haitallista henkisen hyvinvoinnin kannalta, jos tekee jatkuvasti jotain, mikä tuottaa surua ja kiukkua. Pidän ihan järkevänä tapana yrittää nähdä myös hyviä asioita tuloksen ulkopuolellakin ja sitä hyvänä lähtökohtana, että osaa nauttia myös matkasta. Seura tarjoaa kuitenkin aika paljon, vaikkei sitä parasta lopullista tulosta nyt voinut tuottaakaan.
Totta kai minäkin kannun haluaisin, mutta mestaruutta ei vain voi pakottaa. Kulisseistahan kuuluikin jo, miten Ilves yritti sitä muutamalla edeltävällä kaudella, kun painetta tuli johdoltakin ja kaikilla se mentaliteetti, että "mestaruus on nyt pakko ottaa". Se ei vain toimi. Systemaattinen hyvä pitkäjänteinen työ on ainoa keino menestyä, ja valitettavasti jokainen kausi on todennäköisempää jäädä ulos finaaleista kuin päästä sinne. Sittenkin finaaliin päästyään pitäisi vielä voittaa se mestaruus. Tuohon perustuu toteamus, että mestaruutta
tuskin lähitulevaisuudessakaan on tulossa. 20 % mestaruustodennäköisyydellä "lähes" varma mestaruus tapahtuisi noin 15 vuodessa - ilman mitään henkisiä ja ulkopuolisia painevaikuttimia.
Tietysti kaikkia vituttaa nyt, mutta toivottavasti ihmiset osaavat nauttia niistä pienistäkin asioista, jota tämä seura kuitenkin meille kaikille tarjoaa. Toivon, että tuollaiset kommentit ovat vain nimenomaan hetkellisiä purkauksia huonosta olosta - ihan kanssakirjoittajien oman hyvinvoinninkin kannalta
Juuri näin, mutta tuskin sinulle kuitenkaan pelkkää surua ja pahaa oloa Ilves tuottaa kauden mittaan? Jos mestaruus on ainoa asia, mikä lopulta merkitsee ja kaikki muu on täyttä paskaa, niin aika pähkähullua Ilvestä on kannattaa.

Mestaruuteen on joka kausi mahdollisuudet, mutta yhtälö sisältää myös sen lähtökohdan, ettei välieriin jäämistä voi pitää juurikaan epäonnistumisena, ellei se tapahdu jotain täyttä altavastaajaa vastaan.