Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa

Se on hienoa että Ilvekseltäkin voi nykyään odottaa jotain niin tännekin saadaan tekstiä sulamisesta ja muustakin toista oli 2002-2020. Ei mitään odotuksia noilta vuosilta.
 
Ollaanhan tässä jo 40 vuotta todistettu noita väittämiä vääriksi!

Ollaanko? Minä en Manngardin Ilvestä laskenut hyväksi joukkueeksi. Ilves käytännössä 90-luvun alkupuolelta 2020-luvun alkuun oli yksinkertaisesti huono joukkue muutamia poikkeuskausia lukuun ottamatta. Olimme siis olosuhteiden vankeja. Voiko tosiaan siis sanoa, että se petti tai suli, kun siltä ei oikeasti edes odotettu mitään? Noina kausina mestaruus olisi vaatinut sen tähdenlennon, jonka tapahtuminen on erittäin harvinaista. Siinä kun ohella kulkee toimiston lähes jatkuvat säätämiset, niin miten flow-tilaan olisi mahdollista päästä joukkueenakaan ja saada rakennettua omaa peli-identiteettiä? Valmentajat ainakin saivat potkut väistämättä ennen sopimuskausiensa loppua.

Edelliskautta voi mielestäni kutsua sulamiseksi. Meillä oli erittäin kova pelaajisto, mutta henkisesti täysin sirpaloitunut. Nyt päättyneen kauden joukkue oli taas kokonaan ihan eri joukkue, eikä sen ongelmat liittyneet sulamiseen tai pettämiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Se on hienoa että Ilvekseltäkin voi nykyään odottaa jotain niin tännekin saadaan tekstiä sulamisesta ja muustakin toista oli 2002-2020. Ei mitään odotuksia noilta vuosilta.
Olihan ne toisaalta hienoja hetkiä kun pätkittiin esim. Sapko karsinnoissa:)
 
Olihan ne toisaalta hienoja hetkiä kun pätkittiin esim. Sapko karsinnoissa:)
Hyvältä sekin silloin tuntui! Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä! :D
 
Vaikka pronssipeli ei lähtökohtaisesti kiinnostanut niin voitto oli hieno juttu. Enemmän kuitenkin se merkitsi sitä tosiasian kohtaamista, että tässä tämä kausi nyt oli.

Seurasin, kuten moni muukin, oikeastaan päivittäin Ilveksen kuulumisia viime keväästä lähtien. Olo oli hyvä ja odottava kun pennasesta päästiin eroon. Ei mahda mitään mutta edelleen vituttaa, varsinkin kun tietää että about vuoden päästä nähdään onnistuuko uusi yritys.

Vaikka elämäni sujuu ja kivaa on niin en vaan saa mielenrauhaa ennen kuin kannu on voitettu.
 
En pystynyt/halunnut katsoa pronssimatsia.

Se ois tuntunut ku veistä ois haavassa väännetty. Vielä niin sattuu tippuminen.

Luulin myös et haluan katsella Raipaa finaaleissa ja kannustaa Raipe kannuun. Sama veitsen kääntelyä haavassa.

Helpommalla pääsen ku en kato Liiga-kiekkoa enää tällä kaudella. Ehkä sitten jos ja kun Raipalle katkolla.
 
Ollaanko? Minä en Manngardin Ilvestä laskenut hyväksi joukkueeksi. Ilves käytännössä 90-luvun alkupuolelta 2020-luvun alkuun oli yksinkertaisesti huono joukkue muutamia poikkeuskausia lukuun ottamatta. Olimme siis olosuhteiden vankeja. Voiko tosiaan siis sanoa, että se petti tai suli, kun siltä ei oikeasti edes odotettu mitään? Noina kausina mestaruus olisi vaatinut sen tähdenlennon, jonka tapahtuminen on erittäin harvinaista. Siinä kun ohella kulkee toimiston lähes jatkuvat säätämiset, niin miten flow-tilaan olisi mahdollista päästä joukkueenakaan ja saada rakennettua omaa peli-identiteettiä? Valmentajat ainakin saivat potkut väistämättä ennen sopimuskausiensa loppua.

Edelliskautta voi mielestäni kutsua sulamiseksi. Meillä oli erittäin kova pelaajisto, mutta henkisesti täysin sirpaloitunut. Nyt päättyneen kauden joukkue oli taas kokonaan ihan eri joukkue, eikä sen ongelmat liittyneet sulamiseen tai pettämiseen.
Melko hyvä kiteytys. Viime kevään rosterilla olisi pitänyt puskea finaaliin. Tässä kohtaa vielä hölölle armoa kun projekti polkastu käyntiin mitalilla. Vaikkei sillä kirkkaimmalla.

Toki ensi kausi tulee varmasti olemaan tiukempi.
Karjalainen Kärppien rattiin, OJ stadiin (ei mikään tae mutta parempi kuin peltsi), naapurissa tehdään hyvää vauhtia korjausliikkeitä ja moottorisaha Matikainen jypinkylään. TPS myös satsaamassa penkin taakse. Lahti suuri kysymysmerkki kuin myös kalpa.
Mikään näistä ei ole mestaruuden tae, mutta näitä kausia ei liikaa tule jossa rahakkaat seurat sulaa jonossa.
Eli tiivistettynä olisi ollut hyvä iskun paikka mutta jäi kuitenkin hieman piippuun.

Vasten odotuksia Tappara nosti kannun viime keväänä sekalaisella pelitavalla mutta nyt finaalissa kaksikko jotka pelaavat melko hurlumhei kiakkoo. Ei paljoa maalin takana seisoskella.
Toivottavasti tämä kehitys jatkuu mutta tarkoittaa myös että meidän puolella pitää olla valmius nostaa pelinopeutta.
 
Ei sitten koskaan helpota tämä kärsimysnäytelmä. Olisi ollut edes jotain positiivista tähän vuoteen, mutta ei sitten. Pelkkää kurjuutta ja syvää kurjuutta.

Ilves -jääkiekko ei tuo elämään valoa ei yhtikäs mitään muuta kuin surua ja kiukkua. On tämä, joku sanoo, että onneksi on vaan jääkiekkoa, mutta mulle se on koko elämä. Ja taas pettymys!

Paha olo sen kuin kasvaa. Voi saakutti.
Et kokenut mitään positiivista koko kaudella?
 
Takaisin
Ylös