Minun puolestani sodissa kaatuneet TBK-pelaajat voi ihan hyvin laskea Tapparan historiaan, vaikka suomenkielinen yhdistys perustettiinkin vasta 10 vuotta sotien päättymisen jälkeen.
Samaa mieltä siitä, että usein kuultu väite "
Ilves voitti mestaruuksia silloin kun miehet oli rintamalla" on ensinnäkin virheellinen. Korkeintaan 1945 mestaruus on tulkinnanvarainen Lapin sodan osuessa sen kanssa päällekkäin. Sitäkin enemmän väite halventaa kaikkien sota-aikojen tamperelaisjääkiekkoilijoiden maksaman kalliin hinnan Suomen puolesta. Tosiaan kymmenet pelaajat maksoivat sen kalliimman hinnan oman henkensä muodossa ja vielä useampi hengissä selvinnyt kantoi joko fyysisiä tai henkisiä vammoja lopun elämästään. Monella ne vammat estivät pelaamisen, kuten kävi luodista sokeutuneelle Ilveksen maajoukkuemaalivahdille Teuvo Castrénille. Urheiluhistorioitsija Juha Kanerva toteaa
kolumnissaan, että Aarne Honkavaara laski sodissa kaatuneen 56 jääkiekkoilijaa. Eli tuon aiemmin linkatun Koskesta Voimaa -artikkelin listan perusteella tamperelaisia kaatuneista oli melkein puolet, kun Ilves-, TBK- ja TaPa-pelaajia kaatui yhteensä 22.
Vaikka olenkin todella kyllästynyt jääkiekossa esiintyviin sotavertauksiin ja etenkin näin Ukrainan ollessa sodassa ne tuntuvat entistäkin mauttomammilta, en olisi yhtään pahoillaan, vaikka noita sodissa kaatuneita tamperelaisjääkiekkoilijoita muistettaisiin esimerkiksi itsenäisyyspäivän lähellä olevan pelin yhteydessä joka vuosi. Se olisi ehkä järkevin ajankohta jääkiekkokauden aikana, kun kaatuneiden muistopäivä ja puolustusvoimien lippujuhla osuvat kiekkokauden ulkopuolelle.
Pahoittelut, että aihe lipsahti Tapparasta aika kauas. Toivon, että paikallisvääntöön kuuluvassa piikittelyssä säilyisi edes jonkinlainen taso ja että me nykypäivän pullamössösukupolvi ei sorruttaisi lyömään ajattelemattomilla vertauksilla tyylittömästi vyön alle.
