Niin kuin vähän ounastelinkin, näköjään parranpärinää riittää kun joku uskaltaa (kyllä uskalluksesta on kyse) joku uskaltaa arvostella tarjottua ruokaa.
Oma vaatimaton viisipenniseni: Tavan tallaajalle ei ruualla ole oikein muuta vaatimusta kuin että a) se on hyvää b) siitä saa vatsan täyteen. Mutta urheilijan on asetettava ruokavaliolleen hieman korkeammat kriteerit eli sen on edistettävä palautumista, sisällettävä tietty määrä hiilihydraattia, proteiinia ja kaloreita ja saatava elimistö rakentavaan tilaan.
Ravinto on osa urheilullista elämäntapaa ja iso osa urheilijan elämää. Urheilija ei voi kuvitella pääsevänsä huipulle jos ruokailutottumukset ovat mitä sattuu. Siispä ruoka on urheilijan työväline, jonka kautta urheilija tähtää parempiin tuloksiin. Kuten Jortikka sanoisi "jos sä oot kirvesmies, ja sun saha ei toimi tai höylä on tylsä, nii et sä voi mennä töihin". Tai jos olet koodari, niin et pysty kyllä tekemään ensiluokkaista jälkeä jollain 80-luvun IBM:lla. Jos töissä vaaditaan ensiluokkaista tulosta, niin kuka meistä ei silloin haluaisi ensiluokkaiset välineet sen tuloksen tekemiseen? Siinä mielessä ymmärrän Penan avautumisen ihan hyvin.