Pohdiskelin aamukahvin ja Aamulehden ensimmäisen paikallispelimainoksen aikana tämän kauden paikallisasetelmaa. Ilveshän on ollut viime kausina selkeästi niskan päällä runkosarjan kamppailuissa. Tappara on ollut mestaruusputkessaan ennakkosuosikki jokaisessa pudotuspelisarjassaan, mutta tämä johtuu pitkälti siitä, että arpaonni suosi joukkuetta ja Ilves pystyttiin välttämään jokainen kerta. Oma rehellinen arvio niistä sarjoista olisi selkeä, Ilves olisi niihin lähtenyt hienoisena ennakkosuosikkina joka ikinen vuosi.
Heljanko myönsi haastattelussa avoimesti sen, että Ilves-peleissä hän ei ollut koskaan parhaimmillaan. Jotain henkisen puolen seikkoja siellä oli ilmeisesti takana. En tiedä sitten miten tilanne olisi ollut Ilvestä vastaan pudotuspeleissä, niissähän Heljanko puolestaan seisoi tarvittaessa vaikka päällään. Tällä kaudella Metsola on pitkän kokemuksen marinoima veteraani ja en usko enää maalivahtipuolella ainakaan niin selkeän Ilves-peikon jatkumista. En oikeastaan näe ensi kaudella kumpaakaan selkeänä suosikina, katson että paikallisvääntöihin lähdetään aika tavalla tasatilanteessa. Nyt peleissä on jotain panostakin, eikä tarvitse enää miettiä, monellako maalilla Tappara tänä iltana häviää.
Vielä on kesää jäljellä, mutta pikkuhiljaa alkaa jo tuttu lause kummitella päässä. Alkais jo!