Mä alan kallistua siihen suuntaan, että Grönborgilla ei ole luottoa enää kopissa(kaan), jos on kaikkien pelaajien kesken ollut koskaan. Hänet on voittava joukkue palkannut voittavaksi valmentajaksi, ja nyt kumpikaan osapuoli ei oikein toteuta agendaa. Tästä syystä hän takertuu tähän samaan singleen, joka jauhaa kaikkien pelien jälkeen: Olimme parempia, Tappara on paras. Kuin mantraa.
Vaatii luottamusta, jotta voi sanoa asioita ääneen. Nyt mokattiin, totaalinen ohipeli, olen huolissani. Kun näistä ei puhuta, niistä ei välttämättä puhuta kopissakaan. Häviämisestä muodostuu peikko, josta ei päästä nollaamaan seuraavaan peliin.
Jos itse pelaisin joukkueessa, jonka valmentaja kertoisi kerta toisensa jälkeen miten tappiosta huolimatta olimme parempia, itse pelaajana kyllä epäilisin hänen kykyjään ja pitkässä juoksussa jopa mielenterveyttään.
Ymmärrän, että jos perusasiat ovat kunnossa, oma ja tasainen tekeminen tuottaa tulosta ajan myötä. Mutta nyt ollaan pleijareissa, ei marraskuussa. Levy on silti sama ja vika muissa.
Vitsit että tuli onnellinen ja luottavainen mieli, kun kuuntelin ennen eilistä peliä Hölön haastattelun Ilvestyskirjasta. Rauhallinen, positiivinen, yhteishenkeä vahvasti korostava ja totaalinen ammattilainen. Pitää omiensa puolta. Hölö on useaan otteeseen kommentoinut eri yhteyksissä Tampereen henkeä, miten se on hänet yllättänyt positiivisesti ja miten hieno Ilves- yhteisö on. Kertoili, miten pelaajat olivat leikkineet piilosta koko Areenalla, ja Supi oli löydetty ensimmäisenä.
Grönborgilta vastaavia ulostuloja Tapparan osalta? Miten erilaisia voivatkaan valmentajat olla. Puristetaan mailaa ja pidetään kiinni sadusta, joka ei ole enää totta.
Hiukan kiinnostaisi lukea aikanaan Grönborgin muistelmat otsikolla "Vuoteni Tapparassa".
