Paljon aina irvaillaan sille kuinka nuoret pelaajat lähtee tapparasta veks kun eivät saa siellä peliaikaa. Viimeisenä Toni Utunen vaihtamassa maisemaa. Oli niin tai näin, niin siellä on kuitenkin pinkkaa kasata oikeasti hyvistä pelaajista tuo joukkue. Vuosi toisensa perään joka kesä hankkivat suomalaisia/eurooppalaisia erittäin laadukkaita pelaajia. Mulle ainakin henkilökohtasesti on ihan sama pelaisko Ilveksessä 90% muualta hankittuja kunnon pelimiehiä vai omia kasvatteja. Tietysti siinä on romantiikkaa kun omat pojat pelaa hienosti, mutta ollaanhan me nyt vielä aivan saatanan kaukana tosta tekemisestä.
Eikä nyt äkkiseltään tule mieleen semmoisia tapparakasvatteja ketkä olisivat heti jonnekin muualle päästyään alkaneet jotenkin loistamaan. Eli varmaan ihan syystäkin sitten päästetty pois. Jos tässä sarjassa meinaa voittaa niin pitää työkalujen olla kondiksessa, meillä oli syksyllä kun keskikaistalla oli ”NHL” lainat, puolustuksessa Välimäki ja maalissa sarjan paras veskari. Kun peli sakkasi syksyllä, niin naapurissa ei mitään kamalia paniikkiliikkeitä tehty. Tiesivät tasan tarkkaan mitä olivat tekemässä, hommasivat pari ykköskorin pakkia ja parhaat päivänsä nähnyt Olavi Vauhkonen pihalle ja paremmin moderniin peliin sopiva Nättinen tilalle. Näin toimii ammattilaisorganisaatio, Rautakorpi-Tapola akseli kaikessa vittumaisuudessaan ovat taitonsa todistaneet ja pystyivät tuon kurssin korjaamaan.
Samaan aikaan meillä varmaan toivottiin, että änäri vetää välivuoden ja pystyttäisi noi veikot pitään koko vuoden. Toiveajattelua ja sen jälkeen peli on ollutkin aika karmivaa. Myrrä höpöttelee työkintaista ja kriisipuurosta, eikä pelillisesti tuolla penkin takana näytä olevan kenelläkään mitään annettavaa. Front officella raavitaan munia ja todetaan markkinoiden olevan kuivat. Kuiva se on supermarketin valikoimakin köyhälle, sanoisivat rehdisti ettei haluta ottaa yhtään enempää takkiin sitten mielummin. Enemmän kuin ymmärrettävää tässä maailmantilanteessa, mutta se ei silti poista sitä vitutusta mikä tässä väkisinkin iskee puseroon. Syksyllä sitä ehti jo toivoa, että ollaanko todella näin hyviä, ja joko nyt olisi meidän vuoro pärjätä. Edellinen playoff-sarja on voitettu kohta päivälleen 20 vuotta sitten. Samassa ajassa naapurissa on nosteltu kolme kertaa kannua, ja dominoitu suomikiekkoa viimeinen vuosikymmen.
Potentiaali on huikea juttu, kun puhutaan jokusesta yksilöstä joukkueen sisällä. Kun koko joukkuetta kutsutaan potentiaaliseksi, tarkoittaa se yleensä sitä, että joukkue voisi olla hyvä mikäli todella moni variantti osuu juuri oikeaan. Suomeksi sanottuna, emme ole kovin hyviä.
Kun tämän joukkueen yksilöt alkavat ulosmitata viimein potentiaalinsa, ei heistä suurin osa pelaa enää Ilveksessä. Esimerkiksi Matias Maccellia on turha odotella takaisin enää ensi syksynä. Sen sijaan, että hänen tilalleen ostetaan kesällä uusi potentiaalinen 18 vuotias, olisi makeaa jos voisimme hankkia pelaajia mallia Bertrand/Virta.