Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Tapio Laakso
Kaikista Ilveksen nykypelaajista Laakso on se, jonka arviointi on kaikkein vaikeinta.
Laaksolla on joitakin kerrassaan loistavia ominaisuuksia. Kivi antoi kapteeninnauhan Laaksolle, koska tämä on kaukalon ulkopuolella avoimempi ja ulospäin suuntautuneempi kuin Sandell. Varmasti vaativa ja hyvä esimerkki nuoremmille pelaajille pukukopissa päivittäisessä tekemisessä.
Kaukalossa Laakso yrittää ja antaa kaikkensa joukkueelle. Miehen arvo nähtiin viime kevään puolivälieräsarjassa, jossa hän oli joukkueen tehokkain pelaaja.
Mutta. Iso MUTTA.
Samassa puolivälieräsarjassa korostuivat myös Laakson suurimmat heikkoudet.
Siitä lähtien, kun Laakso Ilvekseen tuli, olen muistuttanut siitä, että pelinluku ei ole koskaan ollut Laakson vahvimpia osa-alueita, minkä vuoksi hänelle tulee arviointi- ja sijoittumisvirheitä ja sitä kautta paljon takaiskumaaleja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin puolustavaksi keskushyökkääjäksi profiloitunut pelaaja. Näin oli jo TPS:ssä.
Nämä virheet kostautuivat viime keväänäkin parina takaiskuna, joihin pienten marginaalien pudotuspeleissä ei ole varaa. Runkosarjamatseissa vastaavanlaisia virheitä tulee vielä paljon useammin. Ja näissä runkosarjapeleissäkin Laakson virheet tapaavat korostua, koska hän saa paljon vastuuta juuri otteluiden ratkaisuhetkillä ja erikoistilanteissa.
Vielä about vuosi sitten jotkut olivat sitä mieltä, että oikein roolitetussa ketjussa Laaksossa olisi ainesta menestyvän joukkueen ykkössentteriksi. Tätä näkemystä perusteltiin tietenkin kaudella 2014-15, jolloin Laakson ketjussa oli kaksi peliätekevää laituria, Sandell ja Polak; sanottiin, että sellaisessa koostumuksessa Laakso voisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa eli kauhomaan kiekkoa verkkoon vastustajan maalin edestä ja puolustamaan hyvin. Muistuttelin jo silloin, ettei Laakson puolustuspelaaminen ole niin hyvää kuin yleensä oletettiin.
Jos ajatellaan Laakson roolia kapteenina, niin suomalaisethan eivät välttämättä osaa arvostaa sellaista johtajaa, joka vaatii muilta paljon, muttei itse pysty elämään vaatimustensa mukaisesti. Mieleen on jäänyt Ramstedtin mielipide HIFK-vuosiltaan, kun hän sanoi, ettei paljon arvosta sellaisia tyyppejä, jotka ovat suuna päänä nostattamassa henkeä pukukopissa, mutta "kentällä ei sitten tapahdukaan mitään."
Tiivistettynä: Laakson rooli on liian suuri siihen nähden, mitä hänen kykynsä edellyttäisivät. Pahoin pelkään, että vaikka Laakson roolia ensi kaudeksi muuten pienennettäisiinkin, hänet lykättäisiin yhä kentälle alivoimille ja ottelun viime minuutin aloituksiin.
Kaikista Ilveksen nykypelaajista Laakso on se, jonka arviointi on kaikkein vaikeinta.
Laaksolla on joitakin kerrassaan loistavia ominaisuuksia. Kivi antoi kapteeninnauhan Laaksolle, koska tämä on kaukalon ulkopuolella avoimempi ja ulospäin suuntautuneempi kuin Sandell. Varmasti vaativa ja hyvä esimerkki nuoremmille pelaajille pukukopissa päivittäisessä tekemisessä.
Kaukalossa Laakso yrittää ja antaa kaikkensa joukkueelle. Miehen arvo nähtiin viime kevään puolivälieräsarjassa, jossa hän oli joukkueen tehokkain pelaaja.
Mutta. Iso MUTTA.
Samassa puolivälieräsarjassa korostuivat myös Laakson suurimmat heikkoudet.
Siitä lähtien, kun Laakso Ilvekseen tuli, olen muistuttanut siitä, että pelinluku ei ole koskaan ollut Laakson vahvimpia osa-alueita, minkä vuoksi hänelle tulee arviointi- ja sijoittumisvirheitä ja sitä kautta paljon takaiskumaaleja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin puolustavaksi keskushyökkääjäksi profiloitunut pelaaja. Näin oli jo TPS:ssä.
Nämä virheet kostautuivat viime keväänäkin parina takaiskuna, joihin pienten marginaalien pudotuspeleissä ei ole varaa. Runkosarjamatseissa vastaavanlaisia virheitä tulee vielä paljon useammin. Ja näissä runkosarjapeleissäkin Laakson virheet tapaavat korostua, koska hän saa paljon vastuuta juuri otteluiden ratkaisuhetkillä ja erikoistilanteissa.
Vielä about vuosi sitten jotkut olivat sitä mieltä, että oikein roolitetussa ketjussa Laaksossa olisi ainesta menestyvän joukkueen ykkössentteriksi. Tätä näkemystä perusteltiin tietenkin kaudella 2014-15, jolloin Laakson ketjussa oli kaksi peliätekevää laituria, Sandell ja Polak; sanottiin, että sellaisessa koostumuksessa Laakso voisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa eli kauhomaan kiekkoa verkkoon vastustajan maalin edestä ja puolustamaan hyvin. Muistuttelin jo silloin, ettei Laakson puolustuspelaaminen ole niin hyvää kuin yleensä oletettiin.
Jos ajatellaan Laakson roolia kapteenina, niin suomalaisethan eivät välttämättä osaa arvostaa sellaista johtajaa, joka vaatii muilta paljon, muttei itse pysty elämään vaatimustensa mukaisesti. Mieleen on jäänyt Ramstedtin mielipide HIFK-vuosiltaan, kun hän sanoi, ettei paljon arvosta sellaisia tyyppejä, jotka ovat suuna päänä nostattamassa henkeä pukukopissa, mutta "kentällä ei sitten tapahdukaan mitään."
Tiivistettynä: Laakson rooli on liian suuri siihen nähden, mitä hänen kykynsä edellyttäisivät. Pahoin pelkään, että vaikka Laakson roolia ensi kaudeksi muuten pienennettäisiinkin, hänet lykättäisiin yhä kentälle alivoimille ja ottelun viime minuutin aloituksiin.
