Vaikeaa on. Penkin takaa löytyy psykologinen ja pelillinen nero mestarivalmentajana. Kokoonpano on pistepörssin kärkisijoja miehittävä urheilullinen miljoonanippu, jota kasatessa myydään mestaruuden vuoksi tarvittaessa tunteilematta ammattimaisen kylmästi vaikka oma mummo. Kaikesta tästä huolimatta tänäänkin teki tiukkaa voittaa tyhjennysmyynteihin lähtenyt HPK vasta jatkoajan viimeisellä minuutilla ylivoiman turvin.
Varmaan taas jotain treenijumia ja komeasti Rinkelinmäellä ääntä pitänyt Osastokin synnytti pelaajien sisälle sinistä vaahteranlehtilogoa. HPK taisteli sitkeästi sen mitä pystyi ja niillä keinoilla, joilla liigassa saa roikkua mukana. Ilveksen peli oli taas osan ottelusta melko sielutonta. Lähdettiinkö kaatamaan Kerhoa minimisuorituksella ja säästämään energiaa viikon muihin otteluihin? Vai johtuiko vihreästä peliasusta, jolla on otettu tällä kaudella jo aika monta kertaa takkiin? Tyylipisteitä ei paljon kertynyt, mutta sentään kaksi sarjapistettä. Kolmekin olisi kelvannut härkäviikon alkuun.
Pelipäivän pitäisi olla juhlapäivä, mutta melkoista ähkyä näistä jo kokee, kun tuntuu, että kaikkiin peleihin ei sytytä sen paremmin kaukalossa kuin katsomossakaan. Tämä ei toki koske Osastoa, joka piti ainakin TV-lähetyksen perusteella tunnetusti hyvää tunnelmaa koko ottelun ajan.
Huomenna sitten taas. Toivottavasti Ilveksellä on hyvällä tavalla muistissa edellinen KooKoo-kohtaaminen Tampereella. Samanlaista ei jaksaisi katsoa uudestaan. Tällä kertaa sentään vieraskaukalosta ottelulähetyksen välityksellä.