Timo Koskela - Ilveksen urheilujohtaja

Aika rankkoja johtopäätöksiä nyt vedellään yhden pelin lopputuloksen perusteella.
Ei kyseessä edelleenkään ole johtopäätös yhdestä ottelusta, tähän vipuun te joka kerta menette. Enkä todellakaan vertaisi tämän ja viimekauden IFKta toisiinsa, kaksi täysin eri joukkuetta.

Kyllä tämä on ihan jokakautinen trendi että kun pelin vaade lisääntyy (fyysisyys siinä samalla) niin meidän "mikkihiiriosasto" vajoaa varjojen maille.
 
Yksittäisestä pelistä ei kannata vetää suuria johtopäätöksiä, mutta tuo tapa millä hävittiin oli säälittävä. Ainoat hyökkääjät jotka uskalsivat edes katsoa HIFK:n maalille olivat Engberg ja polvivaivainen Mäntykivi.

Varsinkin Lööken "esimerkki" johtavana pelaajana on jo melkein myrkyllistä housuun paskomista. Mies pelkää kentällä omaa varjoaankin ja karttaa tilanteita missä saattaa tulla mustelma. Toivottavasti nukkui yönsä rauhassa eikä isopaha-Ilari käynyt kummittelemassa, sillä tänään taas mennään.
 
Ei fyysisyys välttämättä ole ratkaisevaa, jos joukkueesta löytyy luonnetta ja tarpeeksi pelaajia jotka pystyvät pelaaman tuon fyysisyyden uhan alla normaalisti. Se kysyy luonnetta. Pudotuspeleissä ja tänään usein voittaa se joka saa henkisen yliotteen. Vastustaja iskee näihin kavereihin joita on helppo horjuttaa ja niinkuin tänään nähtiin, meillä noista kärkipelaajista suurimmalla osalla meni täysin uskallus pelata omaa peliä ja kentällä vain välteltiin kontakteja. Vastustajan divaritason nelosveskari sai kahdessa erässä kuusi laukausta torjua.

Vaikka tästä olisi jotenkin voitto kairattu niin kyllä tässä tuli Niemelälle valtavasti mietittävää. Paljon enemmän kuin yksittäinen tappio. Meillä on tästä henkisestä sulamisesta pitkät perinteet pudotuspeleissä.

Johtavat pelaajat pystyvät paljon näissä tilanteissa porukkaa tukemaan, mutta tänään heitä ei tosipaikassa näkynyt.

Ilves on tälläkin kaudella näyttänyt mikä sen isoin heikkous on ja pudotuspelien lähestyessä siihen aletaan yhä enemmän iskemään kiinni.

Tappara nyt oli sulta kaikkein huonoin esimerkki, heillä on järjestäen joka vuosi ollut riveissään näitä kovia luita ja pudotuspelipelaajia ja täksi kaudeksi latasivat joukkueen taas sillekin rintamalle. Siellä ymmärretään mitä se mestaruus vaatii ja kuinka eri maailma ne pudotuspelit ovat. Välierävaiheessa alkavat kikkapojat jäämään sivustakatsojiksi.

Tietysti tarvitaan pelaajia joiden taso ei laske silloin kun pelit kovenee, tilaa on vähemmän, pilli soi vähemmän herkästi ja tilanteiden jälkipelit on kovempia. Parhaimmillaan pystyvät jopa nostamaan tasoaan. Väitän että se kovuus tulee siitä että luottavat joukkueeseensa, pelitapaansa ja siihen että se kauden aikana tehty työ kantaa pitkälle. Pelisuunnitelmasta ei lipsuta edes silloin kun näyttää huonolta ja ollaan tappiolla. Se kantaa niiden huonojen hetkien yli joita hyvin todennäköisesti tulee keväällä. Osa voittavaa suorittamista sietää silloin kun toisella on henki päällä ja vyörytään päälle ja eilenkin siitä selvittiin vain yhdellä takaiskulla. Valitettavasti kuittia ei saatu mutta tänään on siihen toinen mahdollisuus.

Alkukaudesta se suurin heikkous oli sinun mielestä muukalaislegioona ja johtavien pelaajien puute, nyt se onkin fyysisyyden puute. Näistäkin päästiin yli ja sitten keskitytään siihen miten tällaisiin tilanteisiin päästään yli. EN julista kuinka olen oikeassa tai Hölö tai TIllu on neroja mutta sanon että prosessi on edelleen kesken ja Hölön ajatuksessa tämäkin puute voidaan kääntää vahvuudeksi jos vain halutaan kehittyä eikä vain parkua että meillä ei ole sitä ja tätä.
 
Takaisin
Ylös