Siis nimenomaan päinvastoin. Niinkuin Raipe sen pelaajauran viimeisen pelinsä jälkeen sanoi: ”Parempi voittaa, se on jääkiekon salaisuus.” Jos vastustaja voittaa neljä peliä kuudesta eli on ollut neljä kertaa parempi niin se on silloin ihan fakta, että taso ei riittänyt. Ei faktoilta voi sulkea silmiään vaan ne täytyy tunnustaa ja hyväksyä, ja nyt fakta on ettei Ilveksellä riittänyt. Kun se on sisäistetty on seuraava vaihe miettiä miksi ei riittänyt? Mitä tehtiin väärin? Mitä pitää muuttaa? Mitkä on niitä hyviä asioita mitä tästä voidaan ottaa mukaan? Sitä kautta se kasvaminen voittajaksi tapahtuu.
Ei riittänyt, ei! Vaan miksi ei riittänyt, miksi oli parempi?
Oliko ihan oikeasti parempi? Vai oliko Ipan esitys (syystä/toisesta) sitä tasoa, että se oli huonompi kuin se, jolle hävisi? Mikä sai Ipan näyttämään aloittelijoilta pelsujen pyörityksessä?
Syitä varmaan on:
Oliko taitavampi valmentaja, paremmin vastustajaan pureva taktiilka, pelaajat, jotka kuuntelevat puhetta ja toteuttavat taktiikkaa? Oliko mentaalipuolessa tehty/jätetty tekemättä jotain ratkaisevaa?
Jos Ipan taso ei riittänyt, niin miksi ei? Tehtiinkö paremman pelaamisen eteen mitään - ei ainakaan näkynyt katsomoon saakka.
Olen edelleen sitä mieltä, että meidän joukkueemme olisi ollut parempi. Jos asiat olisi hoidettu oikein. Yritettiinkö (edes), vaikea sanoa, kun ei ollut mahdollista päästä keskelle porukkaa.
Enkä hyväksy sitä, että annetaan seltyksenä ”ei vaan riittänyt”, ”toinen oli parempi”. En muuten hyväksy työelämässäkään (v-mäinen asiakas ja työkaveri?). Hyväksyn, totta kai, jos kilpailija on selvästi parempi, tai jos itse ollaan tehty 100 %.
Valitettavasti nyt jäi sellainen fiilis, että useamman kerran ei oltu mukana, eikä eletty pelsujen pelaamisen mukana. Vaan päästettiin ne ihon alle.
Harmin paikka…
www.is.fi
