Pyrrhoksen voitto ?
Ilveksen pelissä vakuuttivat yksilöiden osalta etenkin Petri Kontiolan huima ylivoimavahvuus ja -pelote. Tämä toki oli valmiiksi tiedossa. Ja lisäksi "Konna" rouhii niitä elintärkeitä hyökkäyspään aloitusvoittoja ! Ilveksessä on nyt vuosien tauon jälkeen oikea "vanhan ajan" ylivoimaspesialisti ! Oli muuten se Tapolan pelkoa ja inhoa sisältänyt ilme totaalisen "priceless", kun Ilves otti sen 5-3 ylivoiman. Ottelun tv-ohjaaja nappasi siinä kohtaa kuviin juuri oikein henkilön. Kontiolan lisäksi vakuutti tietenkin Longhammerin vakaan varma maalivahtityöskentely (lue: voiton tae), joka oli kuitenkin samalla myös liikkuvaa mv-työskentelyä vailla mitään turhaa säntäilyä ja tai häsläämästä. Myös uudet Ruotsi-pakit olivat kyllä vakuuttavia. Heillä oli hyvä kiekkotuntuma, liike oli sulavanoloista ja pelaamisessa oli jotain rauhallista järkevyyttä. Joona Ikonen oli Ilveksen häirintä-, riisto- ja uhrautumispelin ruumillistuma. Huimalla työmäärällä ja oikea-aikaisilla peliratkaisuilla Ikonen oli kokoajan pelin sisällä ja näin ollen yksi Ilveksen näkympiä pelaajia. Luonnollisesti Baptisten näyttävä ja ratkaiseva maali oli hieno homma. Vahvistusten pitäisi pystyä juuri tämänlaisiin iskuihin.Toki on totta, että miltei koko muun joukkueen tavoin tuo "Papinkainen" ei sen maalinsa lisäksi kiekollisena tai muutoinkaan tullut esille oikeastaan koko ottelussa. Tähän eniten vaikutti tietysti "tapsojen" koko ottelun mittainen vahva kiekonhallinta. Oranssipöksyt veivät peruspeliä mielinmäärin etenkin karmeassa III-erässä, jossa toki tuomari avusti vastustajaa antamalla Ilvekselle jäähyjä tuon tuosta perätysten (ja osin jo heppoisin perustein).
Itse ripittäisin Ilveksen pelaajista eniten tiettyjä puolustajia. Etenkin Peltola oli kuin varjo itsestään jotenkin hitaalla liikkeella ja väärillä ajoituksilla. Aiheutti tai pikemminkin lähes antoi vastustajalle kaksi täydellistä maalipaikkaa. Toisaalta myös pelasti sen yhden itse aiheuttamansa läpiajon. No, aihetti myös jopa kapteeni Suomi sen yhden läpiajon, jossa onneksi MLH veti pisimmän korren. Tietenkin "Bonolla" ongelmat pelaamisessa johtunee pahoista loukeista. Toivottavasti uransa tässä vaiheessa vielä tasoansa nostanut pelaaja pääsee vielä takaisin toissavuoden huippulevelille. Voi viedä helposti noin 10-15 peliä, jotta Peltola pääsee tasollensa. Ja oliko sitten mm. Elorinne joka oli jotenkin erityisissä ongelmissa omassa päässä. Joka tapauksessa Ilves menetti hurjan määrän kiekkoja omassa päässä, oman sinisen edessä ja lisäksi liian moni purkukiekko oli karmeaa roplailua. Toki tähän tietysti vaikutti tapparan hyvin toiminut ja ajoitettu prässi ja samalla heidän laaja-alainen kiekonhallinta. Ja kieltämättä myös Ilveksen hyökkääjät sortuivat omassa päässä näihin pehmoisiin purkukiekkoihin, jotka roiskittiin tietty vastustajan ahdistamana.
Mitä tulee Ilveksen pelitapaan, niin Ilves puolusti erittäin tiivisti, luonnollisesti pakon edessä myös uhrautuvasti ja samalla toki omassa päässä aktiivisesti häiriten tappuran päätymyllerryksiä. Ilveksen hyökkäyspeli jäi muutamiin kokokentän mittaisiin luistelua vaativiin pikavastaiskuihin, pariin oikein ajoitettuun kiekon riistoon (ratkaisevia toki) hyökkäysalueella ja yksittäisiin hieman pidempiin päätypeleihin. Ilves ei siis oikeastaan saanut kuin muutaman oma-aloitteisen ja itsehallitun hyökkäyspään syöttöketjun ja päätypelin, niin vahvasti vallan väline, eli kiekko oli "rautak*rvillä" . Meidän tupsukorvien ongelma ei siis selvästikään ole mv-peli tai viisikon omanpään puolustaminen, vaikka pelaaminen oli usein kiekonperässä "juoksemista", mutta juuri tuo oma kiekollisen pelinrakentamisen kokonaisvaltainen tila on huolestuttava. Onko Ilveksellä valmiit ja edes jatkossa käyttöön tulossa olevat eri hyökkäyspelin harjoiteltut rytmit ? Onneksi pelissä nähtiin myös Ilveksen toimesta muutama hidas omanpään hyökkäykseenlähtö ja tai ylempi kontrollilähtö, toki kiitos pakkien järkevän rauhoittamisen ja kiekon pitämisen hetkellisesti, mutta muuten Ilveksen pelissä ei kaivattuja rytmejä näkynyt, koska kiekko tosiaan oli niin paljon naapurin sakilla.
Pelkän yhden tosipelin otannalla Ilveksellä on sangen hyvä kenttäpelaajisto, sisältäen jopa tähtiä ja siis ilmiselvän erinomainen maalivahti. Näin ollen Ilveksellä on mahdollistuus menestyä, kunhan joukkueen pelitapa on sellainen mikä antaa avaimet voittamiselle ilta toisensa jälkeen. Jääkin nähtäväksi mihin Ilveksen peli oma hyökkäyspeli kehittyy jo alkukaudesta ja miten Ilves pelaa, kun se voi ja siis todella haluaa itse hallita kiekkoa, rakentaa hyökkäyksiä tilanteisiin sopivin oikein rytmein ja tilanteiden vaatimin ratkaisuin sekä pelata pitkiä syöttöketjuja etenkin vastustajan hyökkäyspäässä. On päivänselvä asia, että Ilveksellä on kenttäpelaajiensa kautta mahdollisuus mm. kiekkokontrollipelaamiseen, pitkiin hyökkäyspään syötteketjuihin ja pelin (ja kiekon) hallintaan oma-aloitteisesti.