Vs: TO 18.10.12 | Ennakkoa Pelicans-Ilves
Pelistä on sitten taas kotiuduttu ja raskasta on tulla pimeässä yössä kotiin tappio niskassa. Hyvää oli se että Lukko-pelissä kadoksissa ollut asenne oli saatu kaivettua takaisin. Siihen ne hyvä asiat sitten loppuukin.
Ensinnäkin. Mikä ihmeen avausmaaliveikkaus Ilveksen pukukopissa on käynnissä kun tämän kauden trendinä on että se pitää antaa vastustajalle ensimmäisen kahden minuutin aikana. Tänään Pelicansilla kävi tuuri mutta tämä alkaa tulla jo niin tavaksi ei voi puhua enää sattumasta.
Toisekseen: harmittaa että peli hävitään siihen että edes jääkiekon yksinkertaisimmat perusasiat eivät ole hallussa, kuten se, että maalinjälkeinen vaihto on pelattava loppuun erityisen suurella keskittymisellä. Wiikmania en kuitenkaan lähtisi syyttämään, ainoastaan 3. maali oli helppo. Pelicansin toinen lähti yhdestä luokattomasta purusta.
Kolmanneksi: Voittomaaliksi jäänyt 4-2 maali oli oikeastaan koko kuva tämän hetken Ilveksestä. Epämääräisen jäähyn jälkeen, jota protestoitiin voimakkaasti, aloitus määrätään omaan päähän, erää jäljellä 14 sekuntía. Puolustavan joukkueen ei tarvitsisi siis muuta kuin voittaa aloitus ja pakin heittää kiekko päätyyn. Kangasniemi voittaa aloituksen ja Rajamäki heittää kiekon vähän sinnepäin jonka Pelicans-pakki kuolettaa. Erää tässä vaiheessa jäljellä n. 11 sekuntia. Pakki heittää kiekon laitaan ja av-nelikko ei yritä peittää syöttölinjoja tai blokata laukausta. Hyökkääjä laukoo ja maalin edessä täysin vapaana päivystänyt Pärssinen pistää tyhjiin. Eli Ilves pelaa tilanteita vähän sinnepäin ja ajattelee että ei ne kuitenkaan enää tee, on niin vähän aikaa. Pelicans pelasi tilanteen loppuun ja saa kiittää siitä pisteitään. Kyllä söi miestä tuo maali. Ja kaikki vain siksi ettei Rajamäki viitsinyt katsoa minne kiekon pistää.
Neljänneksi: Ilves loi kyllä tarpeeksi maalipaikkoja, mutta ratkaisun hetkillä alkoi näkyä mailan puristaminen ja ratkaisujen pelkääminen jonka takia tilanteet kuivui kokoon ja haettiin vielä sitä yhtä syöttöä.
Pelistä yleensä: Aivan järkyttävää jääkoronaa. Kumpikin joukkue pelasi välillä kuin olisi ensimmäistä kertaa kiekon ja mailan kanssa jäällä. Molemmilla joukkueilla hirvittävä määrä harhasyöttöjä, helppoja kiekon menetyksiä, huonoja purkuja ja kiekosta ohilyöntejä. Kolmannessa erässä päällimmäisenä ei ollut jännitys vaan tympääntynyt ajatus: "pääsis jo kotiin". Lisäksi tuomarit vihelsivät miten sattuu ja Lahden montun tunnelma oli korkealla kuin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.