Nämä enemmän ja vähemmän kylähullut, kuten Palomies-Pena, Susi-Jussi ja kumppanit, ovat suomalaisen jääkiekkoilun, tai oikeammin fanikulttuurin suola. Satoi tai paistoi, istuvat nämä miehet hallissa ja kannattavat omalla tavalla joukkuettaan, jopa vapaa-ajallaan. Jos vastaavia miekkosia löytyisi katsomosta enemmänkin, ei tiistaisen Pelicans-ottelun yleisömäärä olisi alkanut kolmosella.
Ja kyllä, olin Pelicans-ottelussa, vaikken liiemmin huudellut ja taputellut siitäkin huolimatta, että olin maksanut jo aikapäiviä sitten Urhon kausarin, siitäkin huolimatta, että pelin näki Veikkaus-TV:stä ja olen muuten huomennakin katsomassa, kun nuori Ilves taistelee.
Ja mitä itse peliin tulee, pitää toivoa Ilveksen jatkavan siitä, mihin Pelicans-ottelun kolmannessa erässä jäi. Tosin vähällä siinäkin pelissä oli, ettei helpoista jäähyistä tullut lataus mene yli. Onneksi lautaus kulminoitui kumminkin maaleihin eikä turhiin jäähyihin. Ja mikä huomioitavaa Pelicans-ottelussa, painetta annettiin eritoten pakkiparille Seikola-Ylönen. Ylönen on raameiltaan pieni, ja Seikola on asennepelaaja, vaikkei mikään heikko lenkki, oli paineen antaminen tälle pakkiparille oikea asia.
KalPan puolustuksesta löytyy myös pelaajia, joille pitää antaa painetta ja paljon. Ainakaan Timonen-Kauppinen pari ei ole niitä kaikkein kovimpia ja toisaalta muuan Pauli Levokari ei puolestaan ole liigan sulavampia liikkujia.
Vaan eipä Ilves-pakistoa pidä ylistää viime otteluiden perusteella. Varsinkaan konkariosastoa. Koistinen syötti Pelicans-ottelussa voittomaalin, mutta parissa lahtelaisten maalissa luki peliä väärin, eikä puolustuksen konkaripari Järventie-Tukiokaan ole kovinkaan loisteliaasti suoriutuneet. Toivottaan, että tiistain voitto luo itseluottamusta myös vanhemmille pelaajillemme ja he alkavat pelaamaan vihdoin ja viimein omalla tasollaan koko pelin ajan.
