Oliko se sitten se joukkueen tekemisen laimeus vai mikä, että viime kaudekka Ilves "kotiotteluiden kingi" koki selvästi isoimman romahduksen koko Liigassa kotiyleisön määrässä?
Yleisö ei löytänyt joukkuetta. Arena-ajan pohjat.
Jokin siinä pelissä ja joukkueessa mätti pahemman kerran. Saako Hölö kaivettua(ja uskaltaako antaa) ensikaudelle joukkueesta jonkun tähden tuikkimaan tai peleihin sitä munaa ja meininkiä?
Joukkue ei todellakaan ollut niin yhtenäinen ja henkisesti vahva kuin yllä kirjoitettiin, niin monesti kaveria sai riepotella tai ratkaisijoita ajella pystyyn. Liideri puuttui ja toista kautta putkeen muutamien pelifiilis kuoli ja hukattiin täysin. Vapaamatkustusta oli jälleen myös. Pelitapa toisteista joka sai aikaan huokailuja jatkuen sössitystä hyökkäyspelistä ja helpoista maaleista omiin. Joukkue antoi illasta toiseen vastustajalle tilan omissa, puolustushalukkuus ja taistelu puuttui. Pieniä täysin älyvapaita ratkaisuja peluuttamisessa joka tuntui ajoittain ylimieliseltäkin.
Onko Hölön suonenvedot sitten Pelsuista ja Ilveksessä valmentaa joukkuetta sen minimiin? Kyllä ensi kaudella on näytön paikka ja selittelyille ei ole sijaa. Kansa kaipaa menestystä ja sirkushuveja, toistaiseksi ei ole saatu kumpaakaan.
Tuloksellisesti heikko alkukausi söi yleisömääriä. Kuten ollaan nähty jalkapallonkin puolella, niin tulos se on mikä ratkaisee, oli sitten omia kasvatteja rosterissa tai ei. Suuri osa katsojista on glory huntereita.
Parempi joukkueen yhtenäisyys ja henkinen tila näkynyt siinä, ettei joukkue kovissa paikoissa ole yhtä herkästi paskonut housuun, mitä edeltävien valmentajien kanssa ja on kyennyt kasaamaan itseään vaikeuksien jälkeen ja nousemaan tukalissa tilanteissa. Vaikka kitkerä Tappara-sarja meni miten meni, niin on tässä kovien paikkojen peli-ilmeessä edistystä isossa kuvassa tapahtunut Hölön kausina, vaikkei finaaliin ole päästykään ja pelkästään tuloksellisesti tarkasteltuna ei juuri sen paremmalta vaikuttaisikaan. Kyllä sen paremman joukkuehengen joukkueesta muutenkin näkee ja aistii, varsinkin suhteessa Pennasen aikaan. Liiderikysymykset ja miksi saa ajella ketäkin, on vähän eri osion kysymyksiä ja liittyy enemmän ehkä siihen millaisia pelaajatyyppejä joukkueessa yleensä on.
Ratisten ja kumppaneiden sohlaukset hyökkäyspäässä ei varsinaisesti ole pelitavallisia kysymyksiä, vaan yksilöiden ratkaisukykyä. Ilves loi toiseksi eniten maaliodottamaa (kauden loppupuoliskolla eniten) ja päästi vähiten, joka kertoo viisikkopelin perusrakenteiden kunnossa olemisesta. Alkukauden tuloksellisesti erittäin heikosta jaksosta huolimatta Ilves päästi koko kaudella toiseksi vähiten maaleja ja alkukauden jälkeisellä jaksolla slumpin taituttua selkeästi vähiten. Loppukautta kohti nämä helpot maalit karsiutuivat huomattavasti pois, etenkin kun maalivahtipeli petrautui. Maalinestopelin ajoittaiseseen pettämiseen mielestäni vaikutti myös parin pakin (Nyberg, Pelli) aika kova alisuorittaminen omaan tasoon nähden, sekä yksilövirheet etenkin alkukaudella (esim. Kucerik). Hölön ensimmäisellä kaudella kun maalivahtipeli oli paremmassa kuosissa koko kauden, Ilves päästi koko sarjan vähiten maaleja.
Tampereen Ilves on vaikea paikka voittaa, mutta pelillisen ilmeen ja joukkueesta huokuvan henkisen tilan puolesta Hölö siihen on edeltäjiään valmiinpi ollut. Surkeisiin erikoistilanteisiinhan tämä viimeinen kevät nyt kaatui. Se mikä niihin on syynä, on sitten oma keskustelunsa.