Vertailu on aina turhaa, mutta kovasti ihmismieli ajaa sellaista tekemään. Heti alkuun onkin sanottava, että Niemelän ja Ilveksen edellisen päävalmentajan esiintymisissä on aivan valtava ero.
Mieleen on piirtynyt vahvasti viime kesän pelaajajulkistustilaisuus, jonka aikana ex-valmentajamme möllötti kameran edessä masentuneen näköisenä ja välitti sellaista signaalia että haluaisi paeta mahdollisimman kauas näistä (oletettavasti hänen mielestään) typeristä kysymyksistä. En kirjoittanut aiheesta tuolloin, koska kaikkia ei vaan ole luotu esiintyjiksi ja joskus ihminen ei vaan yksinkertaisesti pysty tekemään asialle mitään. Tiedän etten itsekään osaisi esiintyä kameran edessä niin, että osaisin kasvoillani kertoa mitä oikeasti tunnen sen esiintymispakokauhun takana. Mutta totuuden nimissä, ei sitä happamuutta ollut mitenkään erityisen kivaa seurata jokaisen matsin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa jne.
Tommi Niemelä, josta taas voi kirjoittaa ihan nimen kera ylpeästi, taas on aivan ytimessä. Hänestä huokuva avoimuus ja optimistisuus ovat jo sinällään isoja voimavaroja. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin asiasisältö. Se, että heti yhdessä ensimmäisistä vastauksista hän osuu kipupisteeseen meidän kuuluisista irtonaisista lauseista ja niiden tarpeettomuudesta. Asettamatta ketään kuitenkaan negatiiviseen valoon. Se, että hän selvästi tuntee seuran historian ja mihin on saapunut. Se, että hän ei ole yksinään muuttamassa tai tuomassa tänne mitään, vaan lähitulevaisuutta rakennetaan yhden miehen visionääriguruilun sijaan yhdessä. Hänelle tietysti tarjoillaan myös niitä lättysyöttöjä takatolpalle, mutta isoimman vaikutuksen tekee kaikki se mitä hän itse vastauksissaan tuo esille.
Jotkut saattavat miettiä, että Hölö joutuu nyt pahaan paikkaan entisen valmentajan jättämän mainehaitan, kovan mestaruusodotuksen ja isomman mediahuomion keskellä. Toisaalta jokaiseen organisaatioon mahtuu huonot puolensa. Veikkaan, että Ilveksessä sirkus on hyvällä tapaa huomattavasti erilainen kuin Pelicansissa. Parrasvaloista huolimatta täällä saanee työrauhaa erilaisella tavalla entiseen verrattuna eikä toivottavasti tarvitse yllättyä vaikkapa arvomaailmaan liittyvien kysymysten kohdalla. Pidän myös tärkeänä, että hänellä on monivuotinen kokemus millaisiin tilanteisiin vaikkapa median kanssa joutuu / pääsee, kun kausi jatkuu toukokuun paikkeille. Hän ei opettele pudotuspelipolkua Ilveksessä, vaan on aiheesta jo oppinut.
Vaikka onkin täysin epäolennainen seikka, pidin myös siitä miten Niemelä mainitsi lyhyesti sivulauseessa ilvesläisistä ympäryspaikkakunnilla, muualla Suomessa ja maailmalla. Joku toinen Tampereen kiekkokuplaan saapuva hahmo voisi korostaa nimenomaan sitä tamperelaisuutta, olettaen että sitä ne fanit haluavat kuulla. Mouhijärveläisyydestä on yhä edelleen hauskaa repiä huumoria Tapparan suuntaan, mutta mitä vanhemmaksi käy niin sitä enemmän alkaa ujoa nolostumista hiipiä myös tuohon naapurilliseen vittuiluun, kun todellisuudessa ilvesläisiä syntyy niin ikään eri lähtökohdista tai ajautuvat elämässään pois Tampereelta. Silti he ovat aivan yhtä ilvesläisiä kuin Koulukadulla syntynyt paljasjalkainen iki-tamperelainen Ilves-kausikorttilainen.
Nyt voi kerrankin sanoa, että tämän pitkän haastattelun tulen katsomaan uudelleenkin. Samaa ei todellakaan voinut sanoa aidosti jonkun toisen haastateltavan kanssa.