Henkilökohtaisesti ensimmäinen reaktio oli ”voi hel……”.
Minulta tämä vaatii sulattelua ja isosti. Johtuu aika puhtaasti Niemelän persoonasta, olemuksesta mediassa, mistä en pidä. Uhriutumiset, itkemiset viime kaudelta muun muassa aika kovasti muistissa.
Penkin takana elää kyllä tunteella välillä tuomareille, mikä on hyvä asia. Valmentajan pitää välillä näyttää ympärilleen, pelaajille, katsojille, etenkin tuomareille, että näin ei meitä kohdella (vrt. kiltti Jokke).
Lähinnä kyse on kaikista haastatteluista ym. tilaisuuksista kaukalon laidan ulkopuolella, jossa hymyillään lähes aina korviin asti….Huoh….
No, muistetaan, että tärkeintä tietysti joukkueen saaminen sellaiseen moodiin yhteishengen, pelitavan ja harjoittelun suhteen, joilla mestaruus on mahdollinen.
Katsellaan….