Eikö pidä yhtään paikkaansa?
Kun itsellä juuri kokemusta että ulkomaat sai jäädä kun haluttiin että ensimmäinen kieli ja kulttuuri on Suomi. Ja myös lapsi puhuu 2 kieltä että kokemusta on. En tiedä mikä on puolikielinen lapsi onko se juuri että lapsella ei ole ollut selkeää ykköskieltä? Ja tämähän oli juuri minun pointti. Lapsi saattaa vanhempien töiden takia viettää suuremman ajan varhaiskasvatuksessa ja silloin juuri vaikka isovanhemmat alkaakin näytteleen roolia.
Mutta kaikki on tapauskohtaisia niin ei tässä ainoaa oikeaa tapaa olekkaan.
Joo puolikielinen ei siis osaa mitään kieltä äidinkielen tasolla. Voi johtua yhteiskunnallisista tekijöistä kuten Ruotsin Lapissa, josta käsite on peräisin:
fi.wikipedia.org
Tai sitten kun vanhemmat eivät puhu äidinkieltään lapselle, vaan jotain vierasta kieltä puutteellisesti. Äärimmäisen harva osaa vierasta kieltä niin hyvin että osaisi ilmaista tunteensa ja pienet nyanssit ja sävyerot sillä. Ajatellaan vaikka jotain lausetta "hän hiippaili salamyhkäisesti sisään huoneeseen kaikkitietävä virne kasvoillaan" ja miten tuo ilmaistaisiin esim. englanniksi.
Ulkosuomalaisten lasten suomi (tai ruotsi) voi käytännössä toki olla heikompaa kuin keskimäärin Suomessa asuvalla, jo sen takia että koulussa opitaan monimutkaisemmat asiat asuinmaan kielellä, mutta jos lapsi muuttaa takaisin Suomeen, niin se aktivoituu kyllä hyvälle tasolle. Itsellä on tuttuja, joiden lapset on käynyt ulkomailla koulut lukioon asti mutta opiskelleet sen jälkeen Suomessa suomeksi.
Se ei ole tapauskohtaista, että vanhemman kannattaa puhua lapselleen äidinkieltään, siitä ovat kaikki asiantuntijat yksimielisiä. Toki tapauskohtaista voi olla että haluaa suomen olevan lapselle niin vahvan että ulkomailla sitä ei voi saavuttaa, mutta useimmiten ajatellaan monikielisyyden etujen voittavan haitat.
Nyt kun luin juttua niin vanhempi on 3,5 ja nuorempi täyttänyt vuoden, että toki ei vielä ajankohtainen asia esim tuo kouluun meno.
